Mitä, jos isännöintiä ei olisi?

Kirjoitin 1970-luvulla kouluaineen aiheesta ”Mitä tapahtuisi, jos sähköä ei olisi?”. Sähköriippuvuus on noista ajoista lisääntynyt. Sähköttömyys johtaisi entistä varmemmin totutun yhteiskunnan romahtamiseen.

Kouluaikojen jälkeiset vuosikymmenet ovat kuluneet isännöinnin parissa. Katson maailmaa isännöintisilmälasein, joten minun on helppo ymmärtää isännöinnin tarpeellisuus. 80 000 asuntoyhtiötä tarvitsevat isännöintiä, jotta asumisen arki sujuu, laskut tulevat maksettua ja lainat lyhennettyä, kirjanpito valmistuu ja rakennusten arvo paranee.

Jos isännöintiä ei olisi, taloyhtiöiden palvelutaso romahtaisi, tulisi talousvaikeuksia ja remontit viivästyisivät. Asuntokauppa keskeytyisi, koska kiinteistönvälittäjät eivät saisi tarvittavia tietoja, ja ostajat kaikkoaisivat.

Isännöintiä ja sähköä ei voi nähdä, mutta niiden voimalla tapahtuu asioita. Molempien puute ja toimitushäiriöt aiheuttavat ongelmia.

Isännöinnin toimintavarmuus syntyy koulutuksen ja kokemuksen myötä tulleesta asiantuntemuksesta ja nykyaikaisista työvälineistä.

Ihmisillä on onneksi aina korvaavia vaihtoehtoja, voi sytyttää kynttilän ja hoitaa asiat itse.

4 vastausta artikkeliin ”Mitä, jos isännöintiä ei olisi?

  1. Hampaat voi korjata myös itse, sekä rakentaa auton itse. Metsästä saa marjoja ja kalaa järvestä. Mihin valmiita palveluita ja tuotteita tarvitaan, kun voi tehdä itse?

    Kuka kissan hännän nostaa, jos ei kissa itse? Ei esim. asianajajat, autokauppiaat ja kiinteistönvälittäjät tuo esille, että maailma olisi erilainen ilman heitä. He tekee vain työtään omalla tavalla. Jokainen tietää heidän päämäärät omassa työssään. Isännöitsijän päämäärä ei ole aina selvillä, vaikka pitäisi olla vain yksi tavoite.

    Isännöitsijöillä ei pitäisi olla hätää Suomessa, jos he eivät itse sotke asioitaan ja ole liian ahneita. Työtä ei voi viedä Aasiaan. Ei voi tuoda ulkomaisia työntekihöitä tekemään työtä. Miksi silti pitää alan arvostusta koko ajan pönkittää ja mainostaa? Miksi monen suuren toimijan pitää jatkuvasti mainostaa ja liikevaihto pystytään pitämään samana yritysostojen avulla? Orgaanista kasvua ei ole.

    Hyvään menestymiseen riittää normaali suoritus. On rehellinen ja avoin. Jos taustalla on kuitenkin verkostoituminen ja yritetään tehdä jälkikäteen koko ajan tiliä unohtaen osakkaiden etu, niin varmasti ajaudutaan törmäyskurssille ja taloyhtiöt vaihtavat isännöintifirmaa enemmin tai myöhemmin.

    Jos isännöintiä ei olisi, joku muu tekisi tarvittavat työt. Tilitoimistot hoitaisivat talouden ja muuta kirjanpitoa. Remontit koordinoisi ulkopuolinen alan ammattilainen, jolla on aitoa rakennusalan koulutusta ja kokemusta. Osakkaille ja hallituksille tulisi enemmän vastuuta. Ihminen on käynyt 60 vuotta sitten kuussa. Luulisi nykyään taloyhtiön osakkaiden pystyvän sopimaan keskenään mahdollisen yhteissaunan käytön ja autopaikkojen jakamisen. Taloyhtiössä voisi olla parempi yhteisöllisyys ja henki, jos olisi pakko tehdä enemmän yhdessä.

    Nykyään asutaan monissa taloissa, jotka olivat jo 60- ja 70-luvulla pystyssä. Miten ihmeessä silloin saatiin arki toimimaan sen ajan järjestelmillä? Tehdäänkö nykyään asumisesta liian vaikeaa ja kallista, kun byrokratiaa pukkaa ja kaikki haluaa osakkaiden kukkarolle? Mitä lisäarvoa tämä kaikki kehitys tuo? Alaa voisi verrata tietokoneen käyttöjärjestelmään. Monelle riittää vanha yksinkertainen WindowsXP, eikä Windows10 tuo mitään lisäarvoa. Yksinkertaista luotettavaa toimintaa. Ei ihmiset halua nykyajan tietotulvassa tehdä asumisestä ja omistamisesta yhtään sen vaikeampaa kuin se nykyään jo on.

  2. Taloyhtiömme sai rajun ja ensimmäisen (taloyhtiö n. 30v) opetuksen talousvaikeuksista. Kokematon, uusi hallitus. Remontin (kh 5,5 m2) kosteusvauriokorjauksen suunnittelu kesti melkein kaksi vuotta, sovittu remontin aloituspäivä siirtyi 3,5 kk ja remontti itsessään kesti 12 vkoa alkuperäisen 5:den viikon sijaan. Sekä pari muuta, valvonnan puutteesta johtuvaa, pieleen mennyttä urakkaa. Viime tilikaudelta isännöitsijän ”verkostojen vuoksi” kerätään lisää kaksi ylimääräistä yhtiövastiketta. Osakkaan sekä taloyhtiön muiden osakkaiden aliarvioimista, turhaa ajan ja rahan haaskausta, mielipahaa ja hyväksikäyttöä. Mielenkiintoinen yhtiökokous tulossa.
    Isännöitsijä on taloyhtiöille kuluerä (meillä tarkoittaa 2 kk:n yhtiövastiketta/vuosi), hierarkiassa taloyhtiöiden alapuolella, asiakaspalvelija, joka suhteessa. Verkostoituminen on hyvä asia vain ja ainoastaan silloin, kun kyseessä on vain ja ainoastaan taloyhtiön ja sen osakkaiden etu – hieno lause, toteutumis-% 10?

  3. Isännöinnin loppu tarkoittaisi siirtymistä horisontaalisiin kiinteistöihin – mikä onkin yleinen käytäntö Euroopassa. Jokainen huoneisto on siten oma ”kiinteistönsä”, joka vastaa teknisistä järjestelmistä ja remonteista. Yhteisistä töistä, kuten julkisivuremonteista, sopiminen on hankalampaa, mutta malli tuntuu johtavan kustannustehokkaampaan lopputulokseen kuin Suomessa.

    Suomalaisessa mallissa taloyhtiö on oma kiinteistönsä – asunto-osakeyhtiö – jonka osakkeiden omistaminen oikeuttaa tietyn huoneiston hallintaan. Isännöitsiijä on asunto-osakeyhtiön toimitusjohtaja.

    Oma kysymyksensä on se, pitääkö isännöinti ostaa ulkoiselta palveluntarjoajalta? Vielä 90-luvulla asukasisännöitsijät hoitivat isojakin taloja varsin mallikelpoisesti. Tilitoimistot vastasivat kirjanpidosta ja vastikevalvonnasta, ellei isännöitsijä tehnyt näitäkin itse. Omassa yhtiössäni asukasisännöitsijöiden materiaalit on arkistoitu huolellisesti. Dokumentaatiosta näkyy, että taloyhtiö oli paremmalla hoidolla kuin nykyään, ison isännöintifirman ”vastatessa” yhtiöstä.

    Isännöitsijän koulutus ja ammattitaito ovat toki tärkeitä. Vähintään yhtä tärkeää on, että isännöitsijä on aidosti kiinnostunut hoitamaan talon asioita. Asukasisännöitsijät olivat usein todella hyvin perillä talostansa, rahojenkäytöstä, korjaushistoriasta ja asukkaista.

    Siksi maksaisin mieluummin asiat hoitavalle asukasisännöitsijälle, kun kahdestakymmenestä talosta laskutusta generoivalle ”asiantuntijalle”.

  4. Alan suuntaus on vain se, että missään nimessä osakkaat ja yhden hengen toimistot eivät voi suoriutua taloyhtiön asioiden hoidosta. Pitää ostaa ison firman palveluita. Rahoista osa menee ison firman kiinteisiin kuluihin ja omistajille.

    Itse tehden säilyy tuntuma. Taloyhtiössä voi olla parempi henki, kun kaikki on yhdessä mukana. Isolla toimijalla kaikki liikkeet ovat minimoitu. Osakkaat siiloitetaan omiin lokeroihin. Kokonaiskuva häviää. Lisäksi kun annetaan avoin valtakirja isännöitsijälle ja ei yhtään katsota perään, niin kulut voivat alkaa kasvaa yllättävästi.

    Koomista on se, että taloyhtiössä saattaa asua kirjanpitäjä, rakennusinsinööri ja lakimies. Taloyhtiössä voi olla paremmat resurssit kuin ulkoa ostaen. Jos he tekisivät taloyhtiön töitä, pitäisi heille maksaa kunnon korvaus. Jaetaan isännöitsijälle maksettava raha taloyhtiön omille osaajille palkkana. Helposti käy niin, että kateus astuu mukaan. Pitäisi tehdä ilmaista työtä. Toisaalta hyvätuloisella elämä ei ole muutamasta tonnista kiinni. Ehkä taloyhtiön asiat ei paljoa kiinnosta, jos työssä vetelee vähän isompia linjoja isolla pensselillä.

    Jotenkin asumisesta tehdään entistä vaikeampaa. Jos ei olla selvällä kasvualueella ja kyse ei ole esim. yli 4-5 vuoden aikajänteestä, niin asunnon ostamista kannattaa harkita tarkkaan. Asunnon vaihdossa tulee kuluja. Lisäksi tulee mahdolliset riskit remonteissa ja ongelmat taloyhtiön hallinnossa. Välttyy turhalta stressiltä, kun asuu vuokralla. Jos sattuu vielä äänekäs naapuri, niin voi vaihtaa asuntoa helposti.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *