Kodin arvosta huolehtiminen ennaltaehkäisyn kuningaslajiksi

Ongelmien ennaltaehkäiseminen on tylsää. Ei motivoi tehdä toimenpiteitä, joiden seuraukset näkyvät vasta kahdenkymmenen vuoden päästä, eivätkä ehkä kovin ilmeisinä sittenkään. Vaikka tiedän, että ennakoivan toiminnan laiminlyönti voi tulla myöhemmin vastaan kaikessa karmeudessaan, kuten elintapasairauksina ja taloudellisena ahdinkona, en jaksaisi ihan vielä välittää.

Hampaidenhuolto on ennaltaehkäisyn kuningaslaji, onnistunut esimerkki siitä, miten puuduttava ennaltaehkäisy voi juurtua osaksi jokaisen arkea. Miten hammashuolto sen teki?

Ensin tapahtui yhteiskunnallinen muutos: hammashoito tuli 1980-luvulla sairausvakuutuksen piiriin. Toiseksi tuli valistus, joka sai vanhemmat hammashoitohysteriaan ja lapset lukemaan tarrasta lavuaarin yläpuolelta: ”Nököhampaalla vasta on mukava olo. Puhdas on jokainen hampaankolo.”

Sitten tuli ohjeistus: pesu aamuin illoin, xylitol-purkkaa ja -pastilleja. Rinnalle systemaattiset tarkastukset ja hoito: Jos tulee reiänalku, pestään paremmin. Jos tulee reikä, paikataan heti, ettei jouduta kalliiseen juurihoitoon. Viimeistelynä mielikuvamyynti: valkoinen hymy, menestyvän ihmisen muotokuva.

Sama ennaltaehkäisyn arkikulttuuri pitäisi saada taloyhtiöiden kunnossapidon pitkäjänteiseen suunnitteluun. Miten se tehtäisiin?

Ensin laki vaatisi kunnossapitotarveselvityksen paljon nykyistä viittä vuotta pidemmälle ja selvitykseen vaadittaisiin aikataulu ja arvio kustannuksista. Sitten asunto-omaisuuden hoitamisesta tulisi osa koulujen yhteiskuntaopin opetusta. Seuraavaksi annettaisiin toimintaohjeita, ja lopulta vielä harjoiteltaisiin mielikuvamarkkinointia koko maassa: mainoksissa istuisi tyytyväinen osakas taloudellisesti turvatussa oman elämänsä valtaistuimessa.

3 vastausta artikkeliin ”Kodin arvosta huolehtiminen ennaltaehkäisyn kuningaslajiksi

  1. Jos suunnitelmat tehdään 20-30 vuoden päähän, niin kuka vastaa niiden oikeellisuudesta? Kuka hinnoittelee? Onko edes tiedossa mitkä ovat menetelmät 20-30 vuoden päästä? Asunnon ostaja tekee suunnitelmista päätelmät ja ostaa asunnon. Sitten tuleekin yllättäen remppoja. Riita valmis. Esim. 90-luvulla uusitut kupariputket eivät kestä 50-vuotta, vaan ikä on 20 vuotta veden laadun takia. Pitää tehdä remppa heti, vaikka olisi pitänyt kestää vielä 30 vuotta.

    Jos lähdetään arvioimaan ja suunnittelemaan pitkälle aikajänteelle, niin tämä vaatii ammattitaitoista työvoimaa. Onko pienen taloyhtiö järkevää satsata niin paljon tulevaisuuteen? Onko kuitenkin järkevää mennä 5 vuotta kerrallaan tiedostaen kuitenkin karkealla tasolla tulevat isot asiat?

    Miten asuntokaupan käy, jos ilmoituksessa komeilee pitkä lista aina remppakohteita. Toki 10-20 vuoden päästä, mutta tulossa kuitenkin. Vanhojen asuntojen kauppa on entistä vaikeampaa. Pitää olla uusi hinnalla millä hyvänsä.

    Kohta koko elämä on remonttien suunnittelua ja isännöitsijöiden vahtimista ja kilpailuttamista.

  2. Arvio kustannuksista? Arvaan : laissa pakotettuna, auktorisoidun ammattilaisen tekemänä, pakko uusia viiden vuoden välein. Eiköhän nakata vielä rekisteröimispakko ARA:n rekistereihin, ja uhkasakko jos ei ole tehty?

    Tältä tämä kehitys viimeaikoina tuntuu. Itse arvelen että kustannusarvioiden tekemisellä on enemmän aputyöllistävää vaikutusta kuin aitoa hyötyä asumis-manageeraamisessa. Vanhan asunnon remotissa voi syntyä yllätyksiä, ja tarkan kustannusarvion tekeminen on aikas raskas prosessi, kevyemmän stetson-arvion voi taas tehdä ”kaikki”.

    Mutta asuminen oppiaineeksi ja äkkiä. Sekä asunto-oy lakiasiat että OKT asuminen, käytännön oppeineen : näin puhdistan vesilukon. Näin pesen ikkunat. Näin vaihdan saunan kivet yms yms…. äkkiä!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *