Mitä ASREK tarkoittaa isännöitsijäntodistukselle?

Vuosi vaihtui, mutta tulevaisuutta voi arvuutella vielä näin tammikuussakin. Tässä ajatuksiani ASREKista ja isännöitsijäntodistuksen tulevaisuudesta.

Hallituksen kärkihankkeisiin lukeutuvalla sähköisellä asunto-osakerekisterillä eli ASREKilla tavoitellaan yhteiskunnallista hyötyä. Sillä halutaan helpottaa muun muassa osakkeiden käyttämistä vakuutena ja parantaa taloyhtiötiedon saavutettavuutta ja hyödynnettävyyttä.

ASREK-hankkeessa taloyhtiöiden siellä sun täällä ylläpidetyt omistajatiedot kerätään valtakunnalliseen rekisteriin ja luodaan näin kansallinen perusrekisteri. Omistajatietojen lisäksi tähän perusrekisteriin on tarkoitus viedä jossain määrin myös muuta, esimerkiksi talouteen ja rakennusten kuntoon liittyvää taloyhtiötietoa. Missä määrin, sitä ei ole vielä tällä hetkellä linjattu.

Selvää on, että muun muassa osakkeiden luovutuksessa − tyypillisimmin asuntokaupassa − ja pankin tekemässä vakuudenarvioinnissa tarvitaan jatkossakin laaja ja kattava selvitys taloyhtiöstä ja sen rakennuksista sekä kaupan/vakuudenarvioinnin kohteena olevasta huoneistosta.

Hienosäätöä Isännöitsijäntodistukseen?

Koska ASREK-hankkeen tavoitteena on, että osa taloyhtiötiedoista otetaan edellä mainittuun perusrekisteriin, täytyy isännöitsijäntodistuksen tietosisältöä vähintään hienosäätää. Mahdollisesti koko isännöitsijäntodistuskonseptia tullaan tulevaisuudessa kehittämään.

Isännöitsijäntodistuksen tietosisältöä ja tulevaisuutta on mahdollista hahmottaa vasta sen jälkeen, kun on käyty perustavanlaatuinen keskustelu siitä, mitä taloyhtiötietoja ASREKiin otetaan. Tässä arvioinnissa keskeisiä asioita ovat tarkoituksenmukaisuus ja tietosuojanäkökulmat.

Pysyvät, lähinnä viranomaisrekistereistä löytyvät taloyhtiötiedot voidaan mielestäni hyvin ottaa ASREKiin. Sinne ei kuitenkaan kuulu muuttuvat tiedot esimerkiksi lainaosuuksista tai vastikkeista, vaan ne taloyhtiön edustajan tulee edelleen antaa tietoa tarvitsevalle ajantasaisina. Ja toki tiedonantaja vastaa tiedon oikeellisuudesta kuten nykyäänkin.

Myös henkilötietojen tarpeetonta keräämistä tulee välttää. Haasteen tähän tuo henkilötietokäsitteen laajuus. Esimerkiksi isännöitsijäntodistuksessa ilmoitettavat huoneistossa tehdyt muutostyöt voidaan liittää osakkaaseen, ja ainakin määritelmän mukaan ne menevät siis henkilötietojen kategoriaan.

Isännöitsijäntodistuskonseptin laajemman kehittämisen puolesta puhuu tiedon käyttäjien erilaistuneet tiedontarpeet. Osakkeiden myynti voitaisiin aloittaa myyjän/välittäjän niin halutessa vähemmälläkin tietomäärällä, esimerkiksi ASREKista saatavilla pysyvillä perustiedoilla. Tällainen toimintatapa vaatisi sitä, että myyjä/välittäjä muistaa oman vastuunsa välttämiseksi antaa ostajalla riittävät ja oikeat tiedot ennen kriittistä päätöksentekohetkeä. Tämä ja muut erilaiset tiedontarpeet voitaisiin huomioita myös lainsäännöksissä.

Kristallipallostani siis näen, että muutosta on luvassa – joskaan se ei tee minusta tässä muuttuvassa maailmassa vielä kovinkaan hyvää ennustajaa.

Pitäisikö isännöintiä säädellä tarkemmin?

Isännöintiliiton hallitus on nimittänyt jäsenistään koostuvan työryhmän selvittämään vaihtoehtoisia tapoja säädellä isännöintiä. Työryhmän toimikausi alkaa vuoden 2018 alusta ja tehtävää varmasti riittää. Toimialalla on syvällisen pohdinnan paikka, koska nykytilanteessa eri tyyppiset toimijat niputetaan usein yhteen eivätkä hyvät ja huolelliset toimijat erotu toivotulla tavalla.

Isännöinnin tilanteeseen otti kantaa myös asuntoministeri Kimmo Tiilikainen, joka nosti Iltalehdessä 8. joulukuuta esiin kysymyksen isännöintialan tarkemman sääntelyn tarpeesta. Ministeri väläytti jutussa mahdollisuutta luoda isännöintialle kiinteistönvälitysalalta tuttu rekisteröintivelvoite. Tiilikaisen perusteluna on nimenomaan toiminnan merkittävyys taloyhtiöympäristössä.

Samassa artikkelissa oikeusministeriön edustaja Jyrki Jauhiainen otti kantaa alan tilanteeseen. Hänen mukaansa isännöinti- ja kiinteistövälitysalan erona on toimijoiden rooli, koska kiinteistönvälittäjät toimivat kuluttajamarkkinalla. Taloyhtiöitä sen sijaan ei ole tulkittu kuluttajien yhteenliittymiksi.

Nykyiseen asunto-osakeyhtiölakiin ehdotettiin säädettäväksi pätevyysvaatimuksia isännöitsijän kelpoisuudesta, mutta harkinnan jälkeen tämä ei kuitenkaan päätynyt pykälien tasolle. Voimassa olevaa asunto-osakeyhtiölakia koskevassa hallituksen esityksessä todetaan, että isännöitsijöiden ammattipätevyyden ja koulutuksen viranomaisvalvonnalla ei voitane saavuttaa vastaavia tuloksia kuin esimerkiksi kiinteistönvälitysalalla. Yhtenä perusteluna tälle oli se, että erityisesti pienissä taloyhtiöissä on tarvetta osakas- tai sivutoimisille isännöitsijöille.

Sääntelyn tarvetta on erittäin tärkeää lähestyä riittävän yleisellä tasolla ja tavoitetta voidaan edistää monin eri tavoin. Myös isännöinnin ostamista on tarve helpottaa ja selkeyttää. Omalta osaltaan tavoitetta voidaan viedä eteenpäin edistämällä hyvää hallintotapaa ja kehittämällä isännöinnin sopimuskulttuuria. Myös taloyhtiöiden pitkän tähtäimen suunnitelmilla eli taloyhtiöstrategioilla on suuri merkitys toiminnan seurannan tehostumiseen

On hienoa, että asiaa koskeva keskustelu on nyt auki. Tarvitsemme jäseniltämme ja taloyhtiöiltä tukea asian sekä ratkaisumallien hahmottamisessa. Toivottavasti mahdollisimman monella on aikaa osallistua asiasta käytävään keskusteluun.

Kunnossapitovastuun kiemurat on isännöinnin ydinosaamista

Kunnossapitovastuu taloyhtiön ja osakkaan välillä määräytyy asunto-osakeyhtiölain mukaan. Äkkiseltään asia tuntuu yksinkertaiselta: katsoo vain oikeasta kohdasta taulukkoa. Esimerkiksi hanat ovat yhtiön vastuulla, joten kun vaikka wc:n hana rikkoutuu, taloyhtiö korjaa sen.

Elävä elämä on kuitenkin paljon monimuotoisempaa: hanaesimerkistä syntyy heti ainakin viisi variaatiota:

1. Yhtiöjärjestyksessä on määrätty, että osakas vastaa kaikista hanoista. Yhtiöjärjestys menee lain edelle ja osakas itse hankkii korjaajan.

2. Osakas on rakentanut huoneistoon sitten toisen wc:n ja nyt rikkoutuva hana onkin tämän wc:n hana. Taloyhtiö ei vastaa kuin yhdestä perustasoisesta wc:n hanasta, eli osakas maksaa hanan korjaamisen.

3. Asunnon ylimääräinen wc on rakennettu jo rakennusvaiheessa, kun ensimmäisen omistaja tilasin muutostyön suoraan rakennuttaja-myyjältä. Vaikka wc-tiloja on ollut asunnossa ”alun perinkin” kaksi, osakas on silti vastuussa ekstrahanasta.

4. Osakas on asennuttanut remonttinsa yhteydessä sähköisiä osia sisältävän erikoishanan. Kyse ei ole enää perustasoisesta hanasta, joten korjaaminen kuuluu osakkaalle.

5. Erikoisen hanan onkin hankkinut joku osakas 80-luvulla, mutta taloyhtiön teettämässä saneerauksessa on päädytty asennuttamaan kaikkiin wc-tiloihin samanlaiset hanat. Yhtiön päätöksin on nostettu perustasoa eli hanasta vastaakin yhtiö.

Kunnossapitovastuun kiemuroiden selvittäminen on isännöitsijän ydinosaamista.

Arvailusta ei kannata maksaa – ammattitaidosta kannattaa.

Muuttuva lainsäädäntö lisää myös isännöinnin työmäärää

laki

Lainsäädännön tuomista uusista velvoitteista puhutaan paljon. Termit, kuten normien purku ja sääntelyn keventäminen, vilisevät joka paikassa.

Lainsäädännöllä pyritään vastaamaan muuttuvan yhteiskunnan tarpeisiin ja monesti tämä tuo uusia velvollisuuksia yhteiskunnan eri toimijoille. Myös Euroopan unionin lainsäädäntöä harmonisoidaan, ja jäsenvaltioiden kohdalla tämä tarkoittaa usein omaa lainsäädännön uudistamista. Lue loppuun

Haluatko olla mukana kirjoittamassa lakia?

lakinuija 2Oikeusministeriö selvitti yleisökyselyillä asunto-osakeyhtiölain toimivuutta ja kehittämistarpeita syksyllä 2013. Palautteen perusteella lisätietoja ja ratkaisuvaihtoehtoja tarvitaan erityisesti viestinnästä, taloyhtiön johtamisesta sekä erimielisyyksistä ja niiden ratkaisukeinoista.

 Nyt kuka tahansa voi tulla mukaan keskustelemaan asunto-osakeyhtiölain kehittämisestä sekä kommentoimaan jo esitettyjä ratkaisuvaihtoehtoja verkossa osoitteessa www.vaikuta-asunto-osakeyhtiolakiin.fi . Keskustelu kestää 19.6. asti.

Lue loppuun