Taloyhtiön putkiremontti teki isännöitsijästä arjen enkelin

Konkari-isännöitsijä kertoi pysäyttävän tarinan eräästä putkiremontista. Iäkäs ja huonokuntoinen mies kieltäytyi itsepäisesti lähtemästä pois putkiremontin jaloista, koska ei halunnut maksaa sijaismajoituksesta. Putkiremonttiurakoitsija ei voinut aloittaa asbesti- ja purkutöitä, kun asunto ei ollut tyhjänä. Urakka uhkasi tyssätä.

Vanhus ei vaikuttanut oikein pärjäävän yksin, joten isännöitsijä otti yhteyttä sosiaalitoimeen ja pyysi apua. Sosiaalitoimi nosti kädet pystyyn: heillä ei ollut mahdollisuuksia tehdä mitään.

Asunto piti saada tyhjäksi ja koska mikään kehotus ei toiminut, isännöitsijä pyysi poliisilta apua: voisiko poliisi turvallisuuden nimissä tulla hakemaan vanhuksen pois asunnostaan. Poliisi ei korvaansa lotkauttanut ennen kuin mutkan kautta kävi ilmi, että vanhuksella saattaisi olla asunnossaan aseita. Poliisi kävi hakemassa luvattomat aseet pois, mutta vanhus jäi asuntoon.

Nyt oli jo kiire, sillä urakoitsijan mittari raksutti viivästyssakkoa. Isännöitsijä sopi taloyhtiön hallituksen kanssa, että taloyhtiö maksaa vanhuksen majoituksen hotellissa ja perii kustannukset tältä myöhemmin. Isännöitsijä kävi pitkiä neuvotteluita vanhuksen kanssa ja lopulta sai tämän suostumaan evakkoon hotelliin.

Vanhuksella ei ollut omaisia lähialueella eikä hän huonojalkaisena olisi yksin päässyt liikkeelle. Isännöitsijä tarjoutui kuljettamaan vanhuksen hotelliin omalla autollaan. Isännöitsijän vaimo protestoi, koska vanhus poltti tupakkaa ketjussa ja henkilökohtainen hygieniakin oli vähän niin ja näin. Vaimo pelkäsi hajun pinttyvän autoon ikuisesti. Isännöitsijä päätti uhmata vaimoaan ja sai kuin saikin vanhuksen kuskattua hotelliin.

Kahden päivän päästä isännöitsijän puhelin soi ja hotellista ilmoitettiin, että he eivät voi pitää vanhusta siellä. Tämä oli polttanut sisällä ja muut asiakkaat valittivat hajuhaitoista. Isännöitsijä keskeytti muut työnsä ja alkoi selvitellä, mihin vanhuksen voisi viedä.

Syrjemmältä löytyi retkeilymaja, johon isännöitsijä seuraavaksi kuskasi vanhuksen. Retkeilymajassa tämä vietti jälleen pari päivää ennen kuin sai sieltäkin lähtöpassit sisällä tupakoinnin takia. Retkeilymajasta ilmoitettiin, että vanhuksen huone on ionisoitava ja siitä tulee lasku taloyhtiölle.

Isännöitsijältä alkoivat ideat loppua kesken. Lopulta vanhus keksi, että hän voisi majoittua omistamaansa autotalliin. Siellä oli sentään vesipiste ja sähköt. Autotallissa vanhus majaili sen aikaa, että pääsi takaisin asuntoonsa, joka tosin oli vielä pahasti putkiremontin kourissa. Isännöitsijä oli tehnyt urakoitsijan kanssa järjestelyjä niin, että vanhuksen asunnon osalta työt oli tehty ensin.

En osaa edes kuvitella, mitä vanhukselle ja putkiremontille olisi tapahtunut, ellei isännöitsijä olisi uhrannut aikaansa ja autonsa asian järjestelemiseksi. Mikään tässä tarinassa ei taatusti kuulu lakisääteiseen isännöintiin tai niihin palveluihin, jotka on määritelty isännöintisopimuksessa – saati isännöitsijän työnkuvassa. Toiminnallaan isännöitsijä pelasti taloyhtiön isolta ongelmavyyhdiltä ja mittavilta lisäkuluilta.

Isännöitsijä huolehti vanhuksesta silkkaa kiltteyttään. Jokainen ymmärtää, että vaativaa asiantuntijatyötä tekevä isännöitsijä ei mitenkään voi hoitaa taloyhtiöiden huonokuntoisia vanhuksia. Isännöitsijällä on tyypillisesti vastuullaan 20 taloyhtiötä ja niissä jopa 1000 asukasta.

Isännöintiyritysten kannattaisi kiireesti tuotteistaa vanhusten auttamiseen liittyviä lisäpalveluita. Se olisi ennen kaikkea meidän taloyhtiöosakkaiden etu. Elleivät vanhukset itse osta ja maksa näitä lisäpalveluita, ne lankeavat meidän osakkaiden yhteisesti maksettavaksi. Putkiremonttien lisääntyessä ja asukkaiden vanhetessa vastaavia tarinoita tulee lisää liukuhihnalta.

Yhä vanhemmat ja huonokuntoisemmat ihmiset asuvat kodeissaan ja se vaikuttaa väistämättä isännöinnin arkeen. Isännöinnin työmäärä on viime vuosina muutenkin ollut kovassa kasvussa. Yksi taustatekijä on se, että monia ennen viranomaisten hoitamia tehtäviä on siirtynyt taloyhtiöiden, eli käytännössä isännöinnin, kontolle. Tätä selvitetään lisää Kotitalossa 1/17, joka ilmestyy 9. päivä helmikuuta.

Levollista joulunaikaa ja säihkyvää uutta vuotta kaikkiin kotitaloihin!

Mistä on hyvä putkiremontti tehty?

”All the single ladies, mihin enää tarvitset deittisivustoja! Tee kuten minä: muuta ainakin 40 vuotta vanhaan taloyhtiöön, jossa EI ole tehty putkiremonttia – johan ramppaa huoltoyhtiön ja viemäriyhtiön miestä isolla kalustolla harva se ilta!”

Tämän tositarinan kertoi ystäväni Facebookissa. Tarinoita putkiremontista – tai sen puutteesta – on lähes jokaisella. Putkiremppakertomuksissa on yleensä hieno draaman kaari: ongelmia, vaikeuksia ja hammasten kiristelyä, mutta kuitenkin onnellinen loppu.

Oma putkiremonttielämykseni alkoi viime joulukuussa, kun ostin kodin vuonna 1955 rakennetusta talosta. Asunto oli alkuperäiskunnossa ja perusteellinen linjasaneeraus juuri alkamassa. Samalla avautui hyvä tilaisuus laittaa huoneisto uuteen uskoon. Kylppäri, keittiö, lattia ja ovet menivät vaihtoon.

Tähän mennessä kokemukseni putkiremontista on ollut iloinen yllätys. Syitä hyvälle asiakaskokemukselle on ainakin kolme.

  1. Aikataulut ja toimintaohjeet materiaalien valintaan ja lisätöiden teettämiseen kerrottiin osakkaille selkeästi. Urakoitsijalla on käytössä sähköinen tiedotuspalvelu, josta löytyvät kaikki tiedot ja josta voi tilata sähköpostimuistutukset. Urakoitsijan yhteyshenkilö on huolehtinut tiedottamisesta ja vastannut kysymyksiin mallikkaasti.
  2. Virolaiset aliurakoitsijat ovat tehneet hyvää jälkeä. Yhteistä kieltä ei ole aina löytynyt, mutta viittomakieli ja hyvä asenne ovat auttaneet asioiden selvittämisessä. Rikkalapio ja imuri ovat olleet ahkerassa käytössä eli työmaan siisteydestä on huolehdittu kiitettävästi.
  3. Päätin jo etukäteen, että muutan asuntoon vasta kun putkiremontti ja huoneiston kunnostustyöt ovat valmiit. Asuminen olisi ollut sietämätöntä remontin keskellä ilman vettä ja vessaa, betonin pöllytessä, porakoneiden laulaessa ja venäjänkielisen popin raikuessa rapussa. Paitsi joillekin eläkeläisille, jotka sisseinä sinnittelivät kodeissaan läpi remontin. Heille voisi kehittää ”putkiremontti survival” -ansiomerkin.

Ammattilainen näkee putkiremontin rakennuksen elinkaareen liittyvänä prosessina, joka alkaa kuntoarviosta ja päätyy hankesuunnittelun kautta urakkaan, valvontaan ja vastaanottotarkastukseen. Asukkaalle hyvä putkiremontti on tehty ennakoivasta tiedottamisesta, kohteliaista remonttimiehistä ja oman kodin kunnostamisesta mieleiseksi.