Ihminen on yhteisöllinen – halusi tai ei

Minä, minä, minä. Malttamaton, individualistisen yhteiskunnan kasvatti minä. On hyvä, että voin ajatella itse, valita puolisoni itse ja olla monin tavoin itse vastuussa elämästäni.

Mutta joskus tuntuu, että lupa oman navan tuijottamiseen synnyttää ikäviä sivutuotteita: taipumus yhteistyöhön murenee, välittäminen vähenee ja jopa hyvä käytös toisia ihmisiä kohtaan hapertuu. Taloyhtiöissä asutaan muutaman metrin etäisyydellä toisista, mutta ihmisiä kuolee yksinäisyyteen. Varattomat menettävät avun puutteessa kotinsa.

Ihminen on sosiaalinen olento, yhteisöllinen laumaeläin. Brittiläisen antropologin ja evoluutiopsykologin Robin Dunbarin mukaan verkostoomme kuuluu keskimäärin 150 henkilökohtaista ihmissuhdetta. Olemme monimutkaisten suhteiden ylläpitämisen mestareita, ja nämä taidot kehittyvät meille pääosin jo murrosiässä.

Ilman näitä taitoja elämästä eikä varsinkaan taloyhtiössä asumisesta tulisi yhtään mitään. Kun asutaan vieri vieressä ja omistetaan yhdessä, ei voida ajatella vain sitä, mitä minä haluan ja mihin minulla on oikeus.

Kannattaa mieluummin hyödyntää kaikki yhteisöllisyyden tuomat edut. Työelämätutkimuksissa on todettu, että yhteenkuuluvuuden tunne on suorassa suhteessa tulokseen. Teos Maailmanhistorian kukoistavimmat kaupungit kertoo puolestaan tarinat yhdeksästä metropolista, jotka menestyivät taloudellisesti, tieteellisesti ja taiteellisesti, koska sietivät erilaisia ihmisiä ja ideoita. Yhteistyö, luovuus ja solidaarisuus ovat jopa pelastaneet koko ihmiskunnan monesta kiipelistä, kuten nyt vaikka jääkaudesta.

Ei yhteisöllisyyden tarvitse tarkoittaa yhteishengenkohotustilaisuuksia ja yhteistä kasvimaata. Se on enemmänkin ihmissuhdetaitoja: toisten kunnioittamista ja toisista välittämistä.

Uusi puheenjohtaja ihan pihalla

Olen uuden taloyhtiömme ensimmäinen puheenjohtaja. Isännöintiyritys on valittu, ja nyt haluan tietää, mikä kenenkin rooli on.

Kesällä olin isännöintiä ostamassa, ensimmäistä kertaa uudistalon tulevana hallituksen puheenjohtajana. Ajatukseni tästä kirjoitin Kotitalo-lehteen.

Nyt on vuorossa seuraava vaihe: Miten toimin isännöinnin kanssa, mikä on kenenkin rooli ja vastuu? Tuntuu vielä paljon suuremmalta tehtävältä kuin edellinen. Miten tarttuisin asiaan?

Teimme alan normiin nähden käsittääkseni edistyksellisen sopimuksen, jossa on mukana tarkkoja palvelukuvauksia. Mutta rooleja siinä ei oltu määritelty. Miksei? En minä hallituksen puheenjohtajana voi tietää, miten toimitaan. Isännöinnin pitää määritellä toimintatavat ja pelisäännöt. Se on minusta osa tuotetta.

Kaksi asiaa minua mietityttää eniten. Ensimmäinen ovat kokoukset. Kuka kutsuu koolle, kuinka usein on tarpeen, mitä asioita käsitellään? Entä voidaanko kokoontua ilman isännöitsijää?

En osaa, tunnustan. Kokonaisuus on hukassa, ja minusta isännöitsijän pitää kantaa huolta niin kuin sloganissaan lupasi. Minä haluan päästä helpolla enkä murehtia näitä. Arki on muutenkin niin hektistä, en pysty.

Vaikka meillä hallituksen jäsenillä on osaamista monista asioista, emme ole kiinteistönpidon ammattilaisia. Miksi siis edes voisimme kokoontua ilman isännöitsijää? Kai hän aina tekee meille päätösesitykset ja hoitaa sitten asiat? Näin ajattelen.

Toiseksi päätösvaltuudet mietityttävät. Mistä saan päättää? Mistä isännöitsijä saa päättää? Pitääkö minun hyväksyä, mitä isännöinti tekee, vai voinko luottaa sen osaavan itse huolehtia kaikesta? Kai jossain määritellään eurorajat valtuuksille?

Ajatukseni ovat täynnä kysymyksiä. Pääni on sekaisin. Logiikallani nämä aloittelevan puheenjohtajan ongelmat ja kysymykset tulisi ehdottomasti olla määriteltynä joko isännöintisopimuksen palvelukuvauksissa tai muuten isännöinnin toimesta. Minulle kelpaa lähes kaikki, kunhan tiedän, miten homma menee.

Toki minua hirvittää, mitä osakkaat sanovat, jos homma ei toimikaan. Juridista vastuuta en pelkää, mutta vastaan teoistani ja isännöinnistä muille osakkaille.

Diginimmari, sinua odotetaan!

Jokainen hallituksessa istunut tunnistanee tilanteen, jossa uuden kokouksen alkaessa allekirjoitetaan edellisen kokouksen pöytäkirjat. Joku, jonka allekirjoitusta kaivataan, puuttuu paikalta. Pöytäkirja jää isännöitsijälle odottamaan seuraavaa kohtaamista. Jos on vähän kiire, paperit laitetaan postiin. Jos on vielä kiireempi, lähetti vie ja tuo. Nimi saadaan kyllä paperiin, mutta helpomminkin se voisi käydä.

Tapasin Nordean ja Isännöintiliiton järjestämässä tilaisuudessa useita sähköisen allekirjoittamisen palveluntarjoajia. Keskustelujen pohjalta sain vaikutelman, että pankkimaailma alkaa vihdoin olla valmis käyttämään sähköistä allekirjoittamista esimerkiksi asuntokaupassa. Ihan pian se leviää asunto-osakeyhtiöissä myös muihin tarkoituksiin.

Ehkä suurin jarruttaja on tällä hetkellä Mr. Muutosvastarinta. Se elää meissä jokaisessa ja nostaa päätään, kun pitäisi tehdä jotakin toisin kuin ennen. Sähköisen allekirjoituksen hidastamisessa Mr. on toistaiseksi onnistunut: osakkaat allekirjoittavat dokumentteja sähköisesti vain harvoissa taloyhtiöissä.

Muutosvastarinnan herralle kuitenkin tiedoksi: ne osakkaat, jotka ovat kokeilleet tätä kerran, eivät palaa enää vanhaan malliin. Se taitaa siis toteuttaa tarkoitustaan: tehostaa ja helpottaa asumisen arkea.

Joten, sähköinen allekirjoitus, tervetuloa elämäämme. Olemme odottaneet sinua!

Isännöintiliitto kannattaa savuttomia taloyhtiöitä

Tupakkalailla on yksi tavoite yli muiden: tupakka- ja nikotiinituotteiden käytön loppuminen Suomessa.

Vuoden alussa astui voimaan tupakkalain uusi pykälä, joka antoi taloyhtiöille mahdollisuuden puuttua häiritsevään tupakointiin hakemalla kunnalta tupakointikieltoa osakashallintaisiin tiloihin. Lain toimivuutta ja byrokraattisuutta on arvosteltu – syystä.

Isännöinnin ja taloyhtiöiden kannalta olisi etu, että nykyinen epäselvä tilanne korjaantuu nopeasti. Isännöintiliitto kannattaa edelleen lakiin perustuvaa tupakointikieltoa taloyhtiöihin, mikä tarkoittaisi sitä, että kaikki taloyhtiöt olisivat savuttomia.

Tupakkalakia koskevassa hallituksen esityksessä todetaan, että tupakansavulle altistuminen kodeissa on yhteiskunnallisesti merkittävä ongelma. Sen kitkemiseksi ei ole ollut tehokkaita keinoja. Uuden tupakkalain myötä myös taloyhtiöissä oli tarkoitus astella kohti savuttomuustavoitetta. 

Taloyhtiöt eivät ole syystä tai toisesta innostuneet hakemaan tupakointikieltoja, joten lain vaikutukset näyttävät jääneen vähäisiksi. Aikaa on kulunut puoli vuotta ja kieltoja on asetettu voimaan vain muutamia. Yksi tuoreimmista tapauksista on Tampereelta.

Tupakkalain tavoite on kuitenkin voimassa ja poliittinen tahtotila asian ratkaisemiseksi suuri. Heinäkuun alussa asetettiin uusi työryhmä arvioimaan nykyisen lain toimivuutta. Käytännössä lakia siis aletaan jumpata kohtuullisen nopeasti sen voimaantulon jälkeen.

Työryhmän toimeksiantona on tehdä ehdotuksia tupakka- ja muun lainsäädännön kehittämiseksi, jotta tupakkalain tavoitteet saavutetaan vuoteen 2030 mennessä.

Ongelma ymmärretty, nyt hommiin!

Nostin pari viikkoa sitten Helsingin Sanomissa esiin vaatimuksen, että taloyhtiöissä tarvitaan viiden vuoden korjaussuunnitelman sijaan kymmenen vuoden suunnitelma, jotta asuntokaupoissa voidaan varautua tuleviin korjauksiin.

Sen jälkeen taloyhtiön johtaminen on ollut tapetilla mediassa erilaisissa kannanotoissa. Alla on nostoja ja linkkejä näistä jutuista, joita kaikkia yhdistää huoli suomalaisten omaisuudesta.

”Ongelmana ei mielestäni ole niinkään mekanismin, vaan tahdon puute. Asunnon omistaja ei halua nähdä korjausvelkaa, eikä halua esittää sitä mahdolliselle ostajalle, joten ei hän myöskään halua varautua siihen.”
Kim Karves Kiinteistölehden blogissa 29.8.2017.

”Asukas voi ajatella, että pihan hiekoittaminen ja jätehuollon toimivuus ovat merkkejä siitä, että kaikki on kunnossa. On aiheellista kysyä, mistä tämä johtuu. Luottavatko asukkaat sokeasti siihen, että hallitukset hoitavat tarvittavat asiat?”
Isännöintiliiton asiantuntija Pekka Harjunkoski Talouselämässä 31.8.2017.

Taloyhtiöiden korjaussuunnitelma pitää tehdä vähintään 10 vuoden päähän.

”Moni on alkanut empiä vanhan asunnon ostamista ikävien yllätysten pelossa. Ei ihme, sillä home- ja kosteusvauriot, asunto-osakeyhtiöiden amatöörihallitusten osaamattomuus ja kertynyt korjausvelka ovat tapetilla mediassa lähes päivittäin. Enää ei ostopäätöksen kannalta ole niin ratkaisevaa, onko putkiremontti jo tehty vai vasta tulossa. Tärkeämpää ostajalle on varmistua siitä, että hyväkuntoisen asunnon lisäksi myös yhtiötä on hoidettu asianmukaisesti”.
Sp-Kodin toimitusjohtaja Jukka Rantanen Talouselämässä 31.8.2017.

”Kiinteistöliiton korjausrakentamisbarometrit osoittavat selvästi, ettei asunto-osakeyhtiön hallitusvetoinen toimintamalli takaa kaikissa tapauksissa parasta mahdollista lopputulosta. Hallituksen tehtävä on huolehtia yhtiön hallinnosta, kiinteistön ja rakennusten pidosta sekä muun toiminnan asianmukaisesta järjestämisestä.”
Kiinteistöliiton kehityspäällikkö Jari Virta Rakennetun omaisuuden tila -blogissa 1.9.2017.

”Varautuminen isoihin peruskorjauksiin paranisi, jos taloyhtiöt määrättäisiin lailla käyttämään asiantuntijoita kunnossapitotarveselvityksen tekemiseen. Tällöin kiinteistön korjaustarpeesta saataisiin nykyistä todennäköisempi kuva. Nyt taloyhtiöiden hallitukset laativat kunnossapitotarveselvityksen usein itse ilman asiantuntija-apua”.
Kiinteistöliitto Päijät-Hämeen toiminnanjohtaja Raimo Kiljunen Talouselämässä 4.9.2017.

Kauan on paasattu, että omaisuutemme on kiinni kiinteistöissä. Vasta nyt tuntuu, että asian ymmärtäminen on alkanut. Kaikki edellä mainittu luo positiivista kysyntää ja paineita hyville palveluille ja toimintatavoille. Nyt vain ryhdytään hommiin!