Mistä on hyvä asuminen tehty?

Mistä koostuu hyvä asumiskokemus? Elämäntilanteeseen ja kukkarolle sopiva asukkaan oloinen koti mukavalla asuinalueella, hyvien palveluiden äärellä? Kivat naapurit? Tunne, että kaikki omaan asumiseen liittyvä sujuu ilman suurempia ponnisteluja?

Meille taviksille oman kodin hankinta on elämän isoin investointi ja asuminen ainakin asuntovelalliselle kuukausittainen isoin menoerä. Kodin sisustaminen, hyggeily, kotoilu ja niin edelleen ovat tämän päivän trendejä, asuntosijoituksen hoitaminen sen sijaan ei. Tämä näkyy muun muassa siinä, että taloyhtiön hallituksessa istuu usein samat vanhat kasvot.

Myöskään yritykset eivät ole olleet erityisen kiinnostuneita kehittämään asumisen palveluita. Niitä on tarjolla hämmästyttävän vähän, vaikka anturit ja muu teknologia sekä niiden avulla rakennetut digitaaliset palvelut mahdollistavat monipuolisen asumisen palveluvalikoiman kehittämisen.

Yhä useampaa päivittäistä palvelua käytetään digitaalisesti, mutta ei juuri asumisessa.

Juuri digipalvelut lisäisivät suomalaisten asumisessa arvostamia asioita: turvallisuutta ja rauhallisuutta sekä palveluiden saatavuutta.

Hyvän asumiskokemuksen takana toimii laadukas isännöinti, joka johtaa taloyhtiöitä ja hoitaa taloutta. Asumisen viihtyisyyttä luovat hyvä kiinteistöhuolto ja siivous.

Asukastyytyväisyyttä sekä luotettavuuden ja turvallisuuden tunnetta lisäävät tiedon hyvä kulku taloyhtiössä. Onko teidän taloyhtiössänne jo käytössä taloyhtiösivut, jossa on ajankohtaista tietoa taloyhtiöstänne ja asumisesta, esimerkiksi remontti-ilmoituksen jättämisestä?

Hyvää asumiskokemusta voi kehittää askeleittain seuraavasti:

  • Perusasiat kuntoon: hyvä isännöinti, monipuolisesti asukkaita edustava taloyhtiön hallitus sekä toimiva huolto ja siivous.
  • Tieto kulkemaan: Taloyhtiösivuille tietoa ajankohtaisista taloyhtiön asioista sekä vastauksia arjen asumisen kysymyksiin.
  • Johdetaan taloyhtiötä pitkäjänteisesti ja strategisesti sekä lisätään asukkaiden vaikutusmahdollisuuksia: Päätetään taloyhtiöstrategiasta, joka pohjautuu asukaskyselyihin.
  • Panostetaan asumisen palveluihin: Digitalisoimalla nykyisiä, esimerkiksi saunavuorojen varauksia, tai kehittämällä aivan uusia palveluita. Tällainen voi olla esimerkiksi huoltomiehen automaattinen tarkastuskäynti, kun asunnon seinissä olevat anturit ovat ilmoittaneet kohonneita kosteuslukemia.

Millä tasolla teidän taloyhtiössä panostetaan hyvään asumiskokemukseen?

Ihminen on yhteisöllinen – halusi tai ei

Minä, minä, minä. Malttamaton, individualistisen yhteiskunnan kasvatti minä. On hyvä, että voin ajatella itse, valita puolisoni itse ja olla monin tavoin itse vastuussa elämästäni.

Mutta joskus tuntuu, että lupa oman navan tuijottamiseen synnyttää ikäviä sivutuotteita: taipumus yhteistyöhön murenee, välittäminen vähenee ja jopa hyvä käytös toisia ihmisiä kohtaan hapertuu. Taloyhtiöissä asutaan muutaman metrin etäisyydellä toisista, mutta ihmisiä kuolee yksinäisyyteen. Varattomat menettävät avun puutteessa kotinsa.

Ihminen on sosiaalinen olento, yhteisöllinen laumaeläin. Brittiläisen antropologin ja evoluutiopsykologin Robin Dunbarin mukaan verkostoomme kuuluu keskimäärin 150 henkilökohtaista ihmissuhdetta. Olemme monimutkaisten suhteiden ylläpitämisen mestareita, ja nämä taidot kehittyvät meille pääosin jo murrosiässä.

Ilman näitä taitoja elämästä eikä varsinkaan taloyhtiössä asumisesta tulisi yhtään mitään. Kun asutaan vieri vieressä ja omistetaan yhdessä, ei voida ajatella vain sitä, mitä minä haluan ja mihin minulla on oikeus.

Kannattaa mieluummin hyödyntää kaikki yhteisöllisyyden tuomat edut. Työelämätutkimuksissa on todettu, että yhteenkuuluvuuden tunne on suorassa suhteessa tulokseen. Teos Maailmanhistorian kukoistavimmat kaupungit kertoo puolestaan tarinat yhdeksästä metropolista, jotka menestyivät taloudellisesti, tieteellisesti ja taiteellisesti, koska sietivät erilaisia ihmisiä ja ideoita. Yhteistyö, luovuus ja solidaarisuus ovat jopa pelastaneet koko ihmiskunnan monesta kiipelistä, kuten nyt vaikka jääkaudesta.

Ei yhteisöllisyyden tarvitse tarkoittaa yhteishengenkohotustilaisuuksia ja yhteistä kasvimaata. Se on enemmänkin ihmissuhdetaitoja: toisten kunnioittamista ja toisista välittämistä.

Uusi puheenjohtaja ihan pihalla

Olen uuden taloyhtiömme ensimmäinen puheenjohtaja. Isännöintiyritys on valittu, ja nyt haluan tietää, mikä kenenkin rooli on.

Kesällä olin isännöintiä ostamassa, ensimmäistä kertaa uudistalon tulevana hallituksen puheenjohtajana. Ajatukseni tästä kirjoitin Kotitalo-lehteen.

Nyt on vuorossa seuraava vaihe: Miten toimin isännöinnin kanssa, mikä on kenenkin rooli ja vastuu? Tuntuu vielä paljon suuremmalta tehtävältä kuin edellinen. Miten tarttuisin asiaan?

Teimme alan normiin nähden käsittääkseni edistyksellisen sopimuksen, jossa on mukana tarkkoja palvelukuvauksia. Mutta rooleja siinä ei oltu määritelty. Miksei? En minä hallituksen puheenjohtajana voi tietää, miten toimitaan. Isännöinnin pitää määritellä toimintatavat ja pelisäännöt. Se on minusta osa tuotetta.

Kaksi asiaa minua mietityttää eniten. Ensimmäinen ovat kokoukset. Kuka kutsuu koolle, kuinka usein on tarpeen, mitä asioita käsitellään? Entä voidaanko kokoontua ilman isännöitsijää?

En osaa, tunnustan. Kokonaisuus on hukassa, ja minusta isännöitsijän pitää kantaa huolta niin kuin sloganissaan lupasi. Minä haluan päästä helpolla enkä murehtia näitä. Arki on muutenkin niin hektistä, en pysty.

Vaikka meillä hallituksen jäsenillä on osaamista monista asioista, emme ole kiinteistönpidon ammattilaisia. Miksi siis edes voisimme kokoontua ilman isännöitsijää? Kai hän aina tekee meille päätösesitykset ja hoitaa sitten asiat? Näin ajattelen.

Toiseksi päätösvaltuudet mietityttävät. Mistä saan päättää? Mistä isännöitsijä saa päättää? Pitääkö minun hyväksyä, mitä isännöinti tekee, vai voinko luottaa sen osaavan itse huolehtia kaikesta? Kai jossain määritellään eurorajat valtuuksille?

Ajatukseni ovat täynnä kysymyksiä. Pääni on sekaisin. Logiikallani nämä aloittelevan puheenjohtajan ongelmat ja kysymykset tulisi ehdottomasti olla määriteltynä joko isännöintisopimuksen palvelukuvauksissa tai muuten isännöinnin toimesta. Minulle kelpaa lähes kaikki, kunhan tiedän, miten homma menee.

Toki minua hirvittää, mitä osakkaat sanovat, jos homma ei toimikaan. Juridista vastuuta en pelkää, mutta vastaan teoistani ja isännöinnistä muille osakkaille.

Isännöintiliitto kannattaa savuttomia taloyhtiöitä

Tupakkalailla on yksi tavoite yli muiden: tupakka- ja nikotiinituotteiden käytön loppuminen Suomessa.

Vuoden alussa astui voimaan tupakkalain uusi pykälä, joka antoi taloyhtiöille mahdollisuuden puuttua häiritsevään tupakointiin hakemalla kunnalta tupakointikieltoa osakashallintaisiin tiloihin. Lain toimivuutta ja byrokraattisuutta on arvosteltu – syystä.

Isännöinnin ja taloyhtiöiden kannalta olisi etu, että nykyinen epäselvä tilanne korjaantuu nopeasti. Isännöintiliitto kannattaa edelleen lakiin perustuvaa tupakointikieltoa taloyhtiöihin, mikä tarkoittaisi sitä, että kaikki taloyhtiöt olisivat savuttomia.

Tupakkalakia koskevassa hallituksen esityksessä todetaan, että tupakansavulle altistuminen kodeissa on yhteiskunnallisesti merkittävä ongelma. Sen kitkemiseksi ei ole ollut tehokkaita keinoja. Uuden tupakkalain myötä myös taloyhtiöissä oli tarkoitus astella kohti savuttomuustavoitetta. 

Taloyhtiöt eivät ole syystä tai toisesta innostuneet hakemaan tupakointikieltoja, joten lain vaikutukset näyttävät jääneen vähäisiksi. Aikaa on kulunut puoli vuotta ja kieltoja on asetettu voimaan vain muutamia. Yksi tuoreimmista tapauksista on Tampereelta.

Tupakkalain tavoite on kuitenkin voimassa ja poliittinen tahtotila asian ratkaisemiseksi suuri. Heinäkuun alussa asetettiin uusi työryhmä arvioimaan nykyisen lain toimivuutta. Käytännössä lakia siis aletaan jumpata kohtuullisen nopeasti sen voimaantulon jälkeen.

Työryhmän toimeksiantona on tehdä ehdotuksia tupakka- ja muun lainsäädännön kehittämiseksi, jotta tupakkalain tavoitteet saavutetaan vuoteen 2030 mennessä.

Isännöitsijä – yleisnero vai erikoisammattilainen?

Isännöintialalla viljellään jo kulunutta vitsiä siitä, että isännöitsijän täytyy samaan aikaan olla vähintään lakimies, insinööri, kauppatieteilijä, arkkitehti, pappi ja psykologi.

Onhan tämä aika laaja osaamisvaatimus suhteessa siihen, että esimerkiksi kirurgin tai diplomi-insinöörin ei oleteta hallitsevan edes kaikkia oman alansa asioita. Erikoissektorin kiemuroissakin riittää tietämistä.

Pieni osa asukkaista ja osakkaista kuvittelee, että isännöinti on ikään kuin asumisen numeropalvelu. Soita ja kysy mitä tahansa! Isännöitsijälle voi pirauttaa vaikka sunnuntaiaamuna ja kysyä, miksei sanomalehti ole pudonnut luukusta.

Ehkä isännöitsijää olisikin luontevaa verrata terveyskeskuslääkäriin tai paikallislehden toimittajaan. Kaikesta pitää tietää vähän ja kuka tahansa saattaa ottaa yhteyttä missä asiassa tahansa.

Osaamisen ydin on siinä, että tietää, kenen puoleen kääntyä. ”Ammattitaitoa on, että osaa käyttää asiantuntijaa”, kuten eräs isännöitsijä totesi.

Olen jutellut työnkuvan pirstaleisuudesta useiden isännöitsijöiden kanssa, ja he tuntuvat suhtautuvan asiaan lupsakasti – ehkä pakon edessä. Monet varmasti nauttivatkin ammatin monipuolisuudesta. Ongelmana on vain se, että yksittäiset ja usein sinnikkäät yhteydenottajat saattavat kuluttaa yllättävän paljon isännöitsijän resursseja. Lopulta tämän kustantavat kaikki osakkaat yhdessä.

Isännöintialan ja taloyhtiöiden hallitusten yhteinen ponnistus on, että roolit ja tehtävät saadaan selviksi asunto-osakeyhtiöiden osakkaille ja asukkaille. Kenties tulevaisuudessa myös isännöitsijän toimenkuva muuttuu, ehkäpä näemme jatkossa yhä useampia isännöinnin erikoisammattilaisia?