Ihminen on yhteisöllinen – halusi tai ei

Minä, minä, minä. Malttamaton, individualistisen yhteiskunnan kasvatti minä. On hyvä, että voin ajatella itse, valita puolisoni itse ja olla monin tavoin itse vastuussa elämästäni.

Mutta joskus tuntuu, että lupa oman navan tuijottamiseen synnyttää ikäviä sivutuotteita: taipumus yhteistyöhön murenee, välittäminen vähenee ja jopa hyvä käytös toisia ihmisiä kohtaan hapertuu. Taloyhtiöissä asutaan muutaman metrin etäisyydellä toisista, mutta ihmisiä kuolee yksinäisyyteen. Varattomat menettävät avun puutteessa kotinsa.

Ihminen on sosiaalinen olento, yhteisöllinen laumaeläin. Brittiläisen antropologin ja evoluutiopsykologin Robin Dunbarin mukaan verkostoomme kuuluu keskimäärin 150 henkilökohtaista ihmissuhdetta. Olemme monimutkaisten suhteiden ylläpitämisen mestareita, ja nämä taidot kehittyvät meille pääosin jo murrosiässä.

Ilman näitä taitoja elämästä eikä varsinkaan taloyhtiössä asumisesta tulisi yhtään mitään. Kun asutaan vieri vieressä ja omistetaan yhdessä, ei voida ajatella vain sitä, mitä minä haluan ja mihin minulla on oikeus.

Kannattaa mieluummin hyödyntää kaikki yhteisöllisyyden tuomat edut. Työelämätutkimuksissa on todettu, että yhteenkuuluvuuden tunne on suorassa suhteessa tulokseen. Teos Maailmanhistorian kukoistavimmat kaupungit kertoo puolestaan tarinat yhdeksästä metropolista, jotka menestyivät taloudellisesti, tieteellisesti ja taiteellisesti, koska sietivät erilaisia ihmisiä ja ideoita. Yhteistyö, luovuus ja solidaarisuus ovat jopa pelastaneet koko ihmiskunnan monesta kiipelistä, kuten nyt vaikka jääkaudesta.

Ei yhteisöllisyyden tarvitse tarkoittaa yhteishengenkohotustilaisuuksia ja yhteistä kasvimaata. Se on enemmänkin ihmissuhdetaitoja: toisten kunnioittamista ja toisista välittämistä.

Kuka hyötyy isännöinnin verkostoista?

Otsikon kysymys nousee säännöllisesti keskusteluun. Ketä isännöinnin verkostot ensi sijassa hyödyttävät – isännöintiyritystä vai sen asiakasta?

Asiakastaloyhtiöiden tarvitsemien palvelujen hankinta ja ylläpito on yksi isännöinnin ydintehtäviä. Isännöintiyrityksen verkosto on rakentunut vuosien mittaan helpottamaan taloyhtiöiden asioiden hoitoa. Siihen on valikoitunut palveluntuottajia, jotka ovat hoitaneet tehtävänsä ja vastuunsa kunnolla.

Isännöintiyrityksen luottokumppaneissa on parhaimmillaan monen eri alan toimijoita, kuten korjausrakentamisen, kiinteistönhuollon, siivouksen, talotekniikan, suunnittelun, valvonnan, vakuuttamisen, rahoituksen, terveyden ja turvallisuuden asiantuntijoita. Lue loppuun

Somesoppaa kaikilla mausteilla

Kuva: Mats Adamczak / Flickr

Kuva: Mats Adamczak / Flickr Creative Commons

Ei taida enää paljon löytyä taloyhtiöitä ilman Facebook-ryhmiä. Tosin, aktiivisuus ja osallistuminen ryhmissä on vielä hyvinkin vaihtelevaa. Luin joskus hauskan vertauksen torista ja sosiaalisesta mediasta. Entisaikaan mentiin torille vaihtamaan kuulumisia ja päivittämään tietoja, nykyisin sama tapahtuu sosiaalisessa mediassa. Ennen some-aikaa löytyi myös aina aktiivisia torillakävijöitä, ja niitä vähemmän aktiviisia. Ne joilla oli asiaa, ”tiedottivat”, ja ne, joita asia sattui kiinnostamaan, tulivat sitä kuuntelemaan. Simple as that.

Taloyhtiömaailmassa somekanavat tarjoavat huikeat mahdollisuudet tiedon jakamiseen ja verkostoitumiseen. Valitettavan usein kuitenkin saattaa kaiken keskellä unohtua varsinainen tiedon jakaja, isännöitsijä. Ovatko hallitus ja isännöitsijä sopineet keskenään pelisäännöt tiedon jakamisesta taloyhtiössä? Onko isännöitsijä kutsuttu someryhmään kenties sopimatta? Oletetaanko, kuitenkin, että somekanavan kautta toimitetaan taloyhtiön dokumentteja niitä pyytäville? Kuka jakaa ja mitä, häh?

Somesoppa voi siis sekoittua helposti. Osakas olettaa, mutta isännöitsijä ei piru vie vaan ”tottele”. Syntyy eripuraa viestinnän periaatteista. Turhautumisen aalto voi iskeä kaikkiin osapuoliin, koska tieto ei kulje eikä asioista ole sovittu mitään. Voi jopa nousta se kuuluisa someraivo! Kuitenkin koko sopan takana on vain yksi asia, joka on jäänyt sopimatta: pelisäännöt.

Kuka siis loppupeleissä vastaa ryhmän ylläpidosta ja pelisäännöistä? Isännöitsijä, hallitus vai yksittäinen osakas?

Ylläpitovastuun voi tietysti helposti sysätä yksittäiselle osakkaalle, jos näin virallisesti sovitaan, mutta edelleen ammattimaisuus voi jäädä tästäkin mallista uupumaan. Arki kun voi lyödä helposti kasvoille: osakkaita tulee ja menee, lomat pyörivät, ylläpitäjän kiinnostus lopahtaa omien työkiireiden lomassa jne. Voi siis käydä helposti niin, että ryhmän ylläpito jää kokonaan tuuliajolle.

Mikä silloin neuvoksi?

Mielenkiintoinen ja harkitsemisen arvoinen vaihtoehto voisi olla, että isännöintiyritys alkaakin vastata dokumentaation ja viestinnän ylläpidosta valitussa somekanavassa.

Prosessi etenisi kutakuinkin näin:

  1. Sovitaan yhdessä somekanava/ryhmä, jota käytetään. Samalla päätetään myös ryhmien määrät (hallituksen omat, asukkaiden yleinen jne.)
  2. Sovitaan viestinnän taso, johon isännöintiyritys sitoutuu: viikkoviestit, kuukausittaiset viestit, urakkatiedottamiset, akuutit uutiset, vikailmoitusten tiedottaminen jne.
  3. Sovitaan dokumenttien jakamisen periaatteet: jaetaanko dokumentteja ryhmän sisällä vai linkeillä esim. Isännöintiyrityksen dokumenttiarkistoon? (jälkimmäinen tapa on aina tietoturvallisempi)
  4. Sovitaan lisäpalvelun veloituksesta isännöinnin ja taloyhtiön välillä: Selvää on, että tällaisen viestintäkanavan hoitamisen ei voida velvoittaa sisältyvän vanhaan isännöintipalkkioon. Kun pelisäännöt ovat sovittuina, on luonnollisesti sovittuna tällöin myös hintalappu kokonaisuuden ammattimaiselle hoitamiselle. Ammattimainen hoitaminen vaatii puolestaan resursseja isännöintiyritykseltä.

Hyvää somesoppaa toivottaen

Henrik

Savuton taloyhtiö saa vielä odottaa

Kuva: Ken Hawkins/ Flickr

Kuva: Ken Hawkins/ Flickr Creative Commons

Tupakkalain uudistusta odotetaan innolla taloyhtiöissä. Isännöitsijöiltä kysellään jo, miten meidän taloyhtiöstä saadaan vihdoin savuton.

Uusi tupakkalaki antaa taloyhtiöille ensi vuoden alusta lähtien mahdollisuuden hakea kunnalta tupakointikieltoa asuntojen pihoille, parvekkeille ja jopa huoneistojen sisätiloihin tietyin edellytyksin.

Laki helpottaa mutta ei automaattisesti ratkaise kaikkia sauhuttelun ongelmia.

Paperilla periaate on yksinkertainen. Yhtiökokouksen enemmistö päättää tupakointikiellon hakemisesta, ja kunnan terveysviranomainen määrää kiellon, jos savua voi kulkeutua tilasta toiseen muutoin kuin poikkeuksellisesti. Ennen tupakointikiellon hakemista taloyhtiön on kuultava niitä asukkaita, joiden parvekkeita tai pihoja kielto koskee.

Tarkemmin ajateltuna prosessiin liittyy vielä paljon avoimia kysymyksiä. Asunto-osakeyhtiössä tupakointikielto ja kuulemisvelvollisuus voivat yhdenvertaisuusperiaatteen vuoksi koskea kaikkien huoneistojen osakkaita ja vuokralaisia. Kuka hoitaa kuulemishomman ja miten, niin että asia tulee kerralla käsitellyksi?

Entä tuleeko naapurusten kesken uusia riitoja, jos vain osa parvekkeista todetaan sellaisiksi, että savu voi kulkeutua niiltä muiden koteihin?

Huoneiston sisällä tupakoimista tuskin kielletään jatkossakaan kovin helposti. Sitä varten on lain mukaan selvitettävä lisäksi, voiko savun kulkeutumisen estää kohtuullisin korjauksin. Asukkaalle on myös annettava mahdollisuus korjata tilanne omin toimenpitein.

Kauanko asukkaan toimenpiteitä on kohtuullista odottaa? Kuka maksaa tarvittavat korjaukset? Lienee ainakin viisainta, että isännöinti tilaa ja koordinoi kaikki korjaukset, jotta taloyhtiön rakenteet ja järjestelmät eivät vahingoitu.

Asukkaiden kuulemisesta ja toivottavasti muistakin avoimista kysymyksistä on tulossa lisäohjeita vielä asetuksella. Sillä aikaa kun käytännön ohjeet ovat matkalla viranomaisputkessa, ottaisin taloyhtiössä aikalisän ja perinteiset keinot käyttöön.

Savusta kärsivien kannattaa ensiksi ottaa asia puheeksi itse tupakoijien kanssa. Pihalle voidaan sopia tupakkapaikka, jota asukkaat ohjeistetaan käyttämään.

Ensimmäisiä tupakointikieltoja päästään hakemaan todennäköisesti vasta joskus ensi vuoden puolella, jos toimintaohjeet ovat riittävän selvät. Toivotaan, että viranomaisilla on resurssit valmiina kieltojen käsittelyyn.