Isännöitsijä – yleisnero vai erikoisammattilainen?

Isännöintialalla viljellään jo kulunutta vitsiä siitä, että isännöitsijän täytyy samaan aikaan olla vähintään lakimies, insinööri, kauppatieteilijä, arkkitehti, pappi ja psykologi.

Onhan tämä aika laaja osaamisvaatimus suhteessa siihen, että esimerkiksi kirurgin tai diplomi-insinöörin ei oleteta hallitsevan edes kaikkia oman alansa asioita. Erikoissektorin kiemuroissakin riittää tietämistä.

Pieni osa asukkaista ja osakkaista kuvittelee, että isännöinti on ikään kuin asumisen numeropalvelu. Soita ja kysy mitä tahansa! Isännöitsijälle voi pirauttaa vaikka sunnuntaiaamuna ja kysyä, miksei sanomalehti ole pudonnut luukusta.

Ehkä isännöitsijää olisikin luontevaa verrata terveyskeskuslääkäriin tai paikallislehden toimittajaan. Kaikesta pitää tietää vähän ja kuka tahansa saattaa ottaa yhteyttä missä asiassa tahansa.

Osaamisen ydin on siinä, että tietää, kenen puoleen kääntyä. ”Ammattitaitoa on, että osaa käyttää asiantuntijaa”, kuten eräs isännöitsijä totesi.

Olen jutellut työnkuvan pirstaleisuudesta useiden isännöitsijöiden kanssa, ja he tuntuvat suhtautuvan asiaan lupsakasti – ehkä pakon edessä. Monet varmasti nauttivatkin ammatin monipuolisuudesta. Ongelmana on vain se, että yksittäiset ja usein sinnikkäät yhteydenottajat saattavat kuluttaa yllättävän paljon isännöitsijän resursseja. Lopulta tämän kustantavat kaikki osakkaat yhdessä.

Isännöintialan ja taloyhtiöiden hallitusten yhteinen ponnistus on, että roolit ja tehtävät saadaan selviksi asunto-osakeyhtiöiden osakkaille ja asukkaille. Kenties tulevaisuudessa myös isännöitsijän toimenkuva muuttuu, ehkäpä näemme jatkossa yhä useampia isännöinnin erikoisammattilaisia?

Missä on yleisavaimen paikka?

Eikö olisikin helppoa, että hallituksen jäsenet kävisivät avaamassa yleisavaimella oven asukkaalle, jolta on jäänyt avain kotioven taakse? Aikaa ja rahaa säästyisi eikä avaimiaan tiuhaan unohtelevien lasten tarvitsisi yksin odotella pihalla.

Näin toimittiin aikoinaan eräässä taloyhtiössä vuosikymmeniä, kunnes hallitus alkoi pohtia, miten vakuutusyhtiö suhtautuisi, jos yleisavain katoaisi tai varastettaisiin ja koteihin murtauduttaisiin.

Isännöin tuolloin taloyhtiötä ja otin asiasta selvää.

Vakuutusyhtiöstä kerrottiin, että hallituksen jäsen voi säilyttää yleisavainta, mutta sen pitää olla turvassa kassakaapissa. Riittääkö rautakaupasta ostettu kaappi vai pitääkö kaapin olla virallinen kassakaappi? Onko tekninen tila riittävän turvallinen paikka? Pitääkö kaappi olla pultattu kunnolla seinään? Missä itse kassakaapin avainta säilytetään? Onko se seuraavassa ”turvakaapissa”? Mihin avainten säilytysketju päättyy? Ja kuka enää muistaa sitä?

Vakuutusasioiden lisäksi on tiedettävä, kenelle huoneiston oven voi avata. Huoltomies tarkistaa aina henkilöllisyyden. Tarkistaako hallituksen puheenjohtaja tai jäsen? Tietääkö hän, jos jonkun ex-puolisolla on vaikkapa lähestymiskielto?

Summa summarum: yleisavaimen ainoa oikea säilytyspaikka on huolto- tai isännöintiyrityksessä.

Kunnossapitovastuun kiemurat on isännöinnin ydinosaamista

Kunnossapitovastuu taloyhtiön ja osakkaan välillä määräytyy asunto-osakeyhtiölain mukaan. Äkkiseltään asia tuntuu yksinkertaiselta: katsoo vain oikeasta kohdasta taulukkoa. Esimerkiksi hanat ovat yhtiön vastuulla, joten kun vaikka wc:n hana rikkoutuu, taloyhtiö korjaa sen.

Elävä elämä on kuitenkin paljon monimuotoisempaa: hanaesimerkistä syntyy heti ainakin viisi variaatiota:

1. Yhtiöjärjestyksessä on määrätty, että osakas vastaa kaikista hanoista. Yhtiöjärjestys menee lain edelle ja osakas itse hankkii korjaajan.

2. Osakas on rakentanut huoneistoon sitten toisen wc:n ja nyt rikkoutuva hana onkin tämän wc:n hana. Taloyhtiö ei vastaa kuin yhdestä perustasoisesta wc:n hanasta, eli osakas maksaa hanan korjaamisen.

3. Asunnon ylimääräinen wc on rakennettu jo rakennusvaiheessa, kun ensimmäisen omistaja tilasin muutostyön suoraan rakennuttaja-myyjältä. Vaikka wc-tiloja on ollut asunnossa ”alun perinkin” kaksi, osakas on silti vastuussa ekstrahanasta.

4. Osakas on asennuttanut remonttinsa yhteydessä sähköisiä osia sisältävän erikoishanan. Kyse ei ole enää perustasoisesta hanasta, joten korjaaminen kuuluu osakkaalle.

5. Erikoisen hanan onkin hankkinut joku osakas 80-luvulla, mutta taloyhtiön teettämässä saneerauksessa on päädytty asennuttamaan kaikkiin wc-tiloihin samanlaiset hanat. Yhtiön päätöksin on nostettu perustasoa eli hanasta vastaakin yhtiö.

Kunnossapitovastuun kiemuroiden selvittäminen on isännöitsijän ydinosaamista.

Arvailusta ei kannata maksaa – ammattitaidosta kannattaa.

Kuka hyötyy isännöinnin verkostoista?

Otsikon kysymys nousee säännöllisesti keskusteluun. Ketä isännöinnin verkostot ensi sijassa hyödyttävät – isännöintiyritystä vai sen asiakasta?

Asiakastaloyhtiöiden tarvitsemien palvelujen hankinta ja ylläpito on yksi isännöinnin ydintehtäviä. Isännöintiyrityksen verkosto on rakentunut vuosien mittaan helpottamaan taloyhtiöiden asioiden hoitoa. Siihen on valikoitunut palveluntuottajia, jotka ovat hoitaneet tehtävänsä ja vastuunsa kunnolla.

Isännöintiyrityksen luottokumppaneissa on parhaimmillaan monen eri alan toimijoita, kuten korjausrakentamisen, kiinteistönhuollon, siivouksen, talotekniikan, suunnittelun, valvonnan, vakuuttamisen, rahoituksen, terveyden ja turvallisuuden asiantuntijoita. Lue loppuun