Mistä apua isännöinnin ostajalle?

Asuntoministeri Kimmo Tiilikainen väläytti joulukuussa, että isännöintialalle voitaisiin luoda rekisteröintivelvoite. Sääntelyn tavoitteena olisi kaiketi parantaa isännöinnin laatua ja luotettavuutta.

Isännöintipalveluita on hyvin saatavilla ja markkinat toimivat. Sääntelyllä tavoiteltavia asioita voidaan siis edistää muillakin keinoilla. Esimerkiksi isännöinnin ostamista pitäisi sujuvoittaa.

Tulevaisuudessa ostaminen voi olla vielä nykyistäkin vaikeampaa, kun asiantuntijuuden vaatimukset laajenevat. Asunto-osakeyhtiölaistakaan ei ole apua, sillä isännöinnistä määritellään siellä vain minitaso, ja sekin epätarkasti.

Ostajalla, eli hallituksella, on siis suuri vastuu. Taloyhtiöiden tarpeet vaihtelevat esimerkiksi yhtiön koon, elinkaaren sekä osakas- ja asukasprofiilin mukaan. Kun valmista peruskaavaa isännöintiin ei ole, isännöintipalveluja tarjoavien yritysten on määriteltävä palveluidensa sisältö.

Taloyhtiöstrategioiden yleistyminen auttaa. Kun tiedetään, mihin taloyhtiö on menossa ja mikä asukkaille ja osakkaille on tärkeää, hallitus voi hankkia vaatimuksia vastaavaa isännöintiä.

Mihin isännöinnistä voi valittaa?

Suomi24-keskustelupalstalla osui silmiin kysymys: voiko isännöitsijästä ja isännöintitoimistosta valittaa/kannella mihinkään. Valitusoikeutta ei tässä maassa ole rajattu, joten valituksia voi meistä jokainen suoltaa vapaasti. Voimme valittaa naapureille, työkavereille, someen, paikallislehteen, isännöitsijälle tai vaikka presidentille. Valittaminen voi olla ajankulua, elämäntapa ja ammattivalittajiakin kuulemma on. Lue loppuun

Mikä on taloyhtiön hallituksen tärkein tehtävä?

Sunnuntaina 11.2. Helsingin Sanomissa nimetön henkilö sanoi eronneensa taloyhtiön hallituksesta, kun eläköityneen isännöitsijän tilalle valittiin uusi, epäpätevä isännöitsijä.

Tapaus osoittaa, että hallitusjäsenet eivät ymmärrä rooliaan: hallituksen tärkein tehtävä on sopivan isännöintipalvelun hankkiminen. Jos eroaa huonon isännöintipalvelun takia, se on kuin vetäisi itse maton omien jalkojensa alta. Sen sijaan hallituksen pitäisi pohtia, minkälaista isännöintipalvelua oma taloyhtiö tarvitsee.

Olen itsekin ollut parikymppisenä taloyhtiön hallituksessa ymmärtämättä yhtään, mikä roolini on. Moni asia oli rempallaan, mutta en osannut toimia, kun tiennyt tapoja tai tehtäviäni.

Olisinpa silloin tiennyt, että minun ei tarvitse hallita tekniikkaa, taloutta tai juridiikkaa. Hallitusjäsenenä minun olisi pitänyt edustaa taloyhtiön osakkaita. Heidän mielipiteensä olisi pitänyt selvittää osakaskyselyllä. Sen avulla päätöksenteko ja isännöintipalvelun hankinta olisi sujunut paremmin.

Myös osakkaiden täytyy ymmärtää roolinsa: he valitsevat tai muodostavat hallituksen. Monien hallitusten toiminta on halvaantunutta esimerkiksi siksi, että jäsenet eivät osaa käyttää sähköpostia. Miten viestintä, päätöksenteko ja yhteistyö isännöinnin kanssa voi silloin toimia nykyaikaisesti?

Menkää yhtiökokouksiin valitsemaan taloyhtiöillenne kehityshaluiset ja eteenpäin katsovat hallitukset.

Juttu julkaistu ensimmäiseksi Helsingin Sanomien mielipidepalstalla 14.2.

Mitä, jos isännöintiä ei olisi?

Kirjoitin 1970-luvulla kouluaineen aiheesta ”Mitä tapahtuisi, jos sähköä ei olisi?”. Sähköriippuvuus on noista ajoista lisääntynyt. Sähköttömyys johtaisi entistä varmemmin totutun yhteiskunnan romahtamiseen.

Kouluaikojen jälkeiset vuosikymmenet ovat kuluneet isännöinnin parissa. Katson maailmaa isännöintisilmälasein, joten minun on helppo ymmärtää isännöinnin tarpeellisuus. 80 000 asuntoyhtiötä tarvitsevat isännöintiä, jotta asumisen arki sujuu, laskut tulevat maksettua ja lainat lyhennettyä, kirjanpito valmistuu ja rakennusten arvo paranee.

Jos isännöintiä ei olisi, taloyhtiöiden palvelutaso romahtaisi, tulisi talousvaikeuksia ja remontit viivästyisivät. Asuntokauppa keskeytyisi, koska kiinteistönvälittäjät eivät saisi tarvittavia tietoja, ja ostajat kaikkoaisivat.

Isännöintiä ja sähköä ei voi nähdä, mutta niiden voimalla tapahtuu asioita. Molempien puute ja toimitushäiriöt aiheuttavat ongelmia.

Isännöinnin toimintavarmuus syntyy koulutuksen ja kokemuksen myötä tulleesta asiantuntemuksesta ja nykyaikaisista työvälineistä.

Ihmisillä on onneksi aina korvaavia vaihtoehtoja, voi sytyttää kynttilän ja hoitaa asiat itse.

Pitäisikö isännöintiä säädellä tarkemmin?

Isännöintiliiton hallitus on nimittänyt jäsenistään koostuvan työryhmän selvittämään vaihtoehtoisia tapoja säädellä isännöintiä. Työryhmän toimikausi alkaa vuoden 2018 alusta ja tehtävää varmasti riittää. Toimialalla on syvällisen pohdinnan paikka, koska nykytilanteessa eri tyyppiset toimijat niputetaan usein yhteen eivätkä hyvät ja huolelliset toimijat erotu toivotulla tavalla.

Isännöinnin tilanteeseen otti kantaa myös asuntoministeri Kimmo Tiilikainen, joka nosti Iltalehdessä 8. joulukuuta esiin kysymyksen isännöintialan tarkemman sääntelyn tarpeesta. Ministeri väläytti jutussa mahdollisuutta luoda isännöintialle kiinteistönvälitysalalta tuttu rekisteröintivelvoite. Tiilikaisen perusteluna on nimenomaan toiminnan merkittävyys taloyhtiöympäristössä.

Samassa artikkelissa oikeusministeriön edustaja Jyrki Jauhiainen otti kantaa alan tilanteeseen. Hänen mukaansa isännöinti- ja kiinteistövälitysalan erona on toimijoiden rooli, koska kiinteistönvälittäjät toimivat kuluttajamarkkinalla. Taloyhtiöitä sen sijaan ei ole tulkittu kuluttajien yhteenliittymiksi.

Nykyiseen asunto-osakeyhtiölakiin ehdotettiin säädettäväksi pätevyysvaatimuksia isännöitsijän kelpoisuudesta, mutta harkinnan jälkeen tämä ei kuitenkaan päätynyt pykälien tasolle. Voimassa olevaa asunto-osakeyhtiölakia koskevassa hallituksen esityksessä todetaan, että isännöitsijöiden ammattipätevyyden ja koulutuksen viranomaisvalvonnalla ei voitane saavuttaa vastaavia tuloksia kuin esimerkiksi kiinteistönvälitysalalla. Yhtenä perusteluna tälle oli se, että erityisesti pienissä taloyhtiöissä on tarvetta osakas- tai sivutoimisille isännöitsijöille.

Sääntelyn tarvetta on erittäin tärkeää lähestyä riittävän yleisellä tasolla ja tavoitetta voidaan edistää monin eri tavoin. Myös isännöinnin ostamista on tarve helpottaa ja selkeyttää. Omalta osaltaan tavoitetta voidaan viedä eteenpäin edistämällä hyvää hallintotapaa ja kehittämällä isännöinnin sopimuskulttuuria. Myös taloyhtiöiden pitkän tähtäimen suunnitelmilla eli taloyhtiöstrategioilla on suuri merkitys toiminnan seurannan tehostumiseen

On hienoa, että asiaa koskeva keskustelu on nyt auki. Tarvitsemme jäseniltämme ja taloyhtiöiltä tukea asian sekä ratkaisumallien hahmottamisessa. Toivottavasti mahdollisimman monella on aikaa osallistua asiasta käytävään keskusteluun.