Jos yrityksesi olisi kuin taloyhtiö

”Jos firmoja johdettaisiin näin kuin taloyhtiöitä niin aika synkkää olisi työelämä.” Näin kirjoitti nimimerkki Muutos2018 Suomi24-keskustelussa. Millaista se sitten olisi, jos yrityksesi olisi kuin taloyhtiö? 

Jos yrityksesi olisi kuin taloyhtiö, asiakkaat (kuten taloyhtiössä asukkaat) käyttäisivät yrityksesi palvelua joka päivä ympäri vuoden. Asiakassuhteet kestäisivät vuosia tai jopa vuosikymmeniä. Yhteydenpitoa yrityksesi ja asiakkaiden välillä olisi harvakseltaan. Pari kertaa vuodessa asiakkaasi saisi tiedotteen postiluukusta. Verkkosivuja yritykselläsi ei olisi.  

Jos yrityksesi olisi kuin taloyhtiö, omistajat (kuten taloyhtiössä osakkaat) eivät aina muistaisi rooliaan ja vastuitaan omistajana. Moni luulisi omistavansa yrityksesi seinät eikä osakkeita. Omistajat osallistuisivat laiskasti yhtiökokouksiin eivätkä olisi kovin kiinnostuneita yrityksesi tilanteesta. Yhtiökokousten välissä yrityksesi ei lähettäisi omistajille mitään tietoa siitä, miten heidän omaisuuttaan hoidetaan.   

Jos yrityksesi olisi kuin taloyhtiö, hallitustyöhön kuuluisi päätöksenteon lisäksi yrityksen sosiaalisen toiminnan organisointi. Yrityksesi hallitus järjestäisi talkoita ja ylläpitäisi asiakkaiden Facebook-ryhmää. Joskus hallitus toimisi myös erotuomarina asiakkaidenne välisissä kärhämissä.  

Jos yrityksesi olisi kuin taloyhtiö, yritykselläsi olisi osa-aikainen johtaja (kuten taloyhtiössä isännöitsijä), joka tekisi töitä yritykselle muutaman tunnin kuukaudessa. Sama henkilö johtaisi montaa muutakin yritystä. Hänellä olisi apuna tiimi, joka hoitaisi yhtiön käytännön asioita, kuten asiakaspalvelua, hallintoa, kirjanpitoa ja laskutusta. Asiakkaat luulisivat, että johtaja tekee myös lumityöt.  

Jos yrityksesi olisi kuin taloyhtiö, yritykselläsi ei olisi selkeitä tavoitteita eikä strategiaa ja viestintää olisi tietysti liian vähän. Mutta hei, eikös näin ole monissa muissakin yrityksissä?

Taloyhtiön parvekkeet ovat monenlaisten tapahtumien näyttämöitä

Ultra Bra yhtyeen tunnettu kappale ”Sinä lähdit pois” kertoo henkilöstä, joka seisoskelee aamuyöstä parvekkeella ja katselee loittonevaa selkää. Suomessa on yli miljoona parveketta, joten parveke on taloyhtiöissä monenlaisten elämäntapahtumien näyttämö.

Haavekuvissa elämä parvekkeella on ikuista aamukahvittelua ja loikoilua auringossa. Mediassa  taloyhtiön parveke näyttää olevan enemmänkin taistelutanner, jossa melutaan, tupakoidaan ja käristetään makkaraa sekä häiritään naapureita monin tavoin.

Parvekkeiden todellisuus lienee yhtä monimuotoista kuin elämä taloyhtiöissä muutenkin: valtaosin rauhallista ja sopuisaa, mutta paikoitellen vähän riitasointuista.

Suomalaiset ovat sääntökansaa. Sen huomaa esimerkiksi siitä, että meiltä Isännöintiliitosta kysytään usein, mitä parvekkeilla saa ja ei saa tehdä. Yhteistyökumppanimme Asianajotoimisto Kuhanen, Asikainen & Kanerva on kirjannut pelisäännöistä oivallisen yhteenvedon, johon kannattaa tutustua.

Tiesitkö muuten, että parvekkeen kaiteenpuoleisen sisäseinän voi maalata vaikka pinkiksi, mutta ikkunanpuoleista seinää ei saa maalata ilman taloyhtiön lupaa? Kotitalo-lehden juttu kertoo, miksi näin on.

Monella parvekkeella tarvitaan maalauksen lisäksi muutakin korjausta. Merkittävä osa parvekkeista on 1950-, 60- ja 70-luvuilla rakennetuissa taloissa, joissa julkisivu- ja parvekeremontit ovat ajankohtaisia. Isännöitsijät valmistelevatkin taloyhtiöiden hallitusten kanssa kymmenien tuhansien parvekkeiden korjauksia vuosittain.

Parvekeremontti voidaan nykyään tehdä jopa niin, että rapistuneet parvekkeet leikataan kokonaan irti talosta ja tilalle rakennetaan uudet ja entistä ehommat.

Pidetään parvekkeet kunnossa, jotta sieltä voi katsella ja kokea elämää jatkossakin.

PS. Kokosin työkavereiden kanssa Minä katselin parvekkeelta soittolistan kappaleista, jotka tapahtuvat taloyhtiössä. Puuttuuko listalta mielestäsi oleellisia kappaleita? Jos, niin vinkkaa niistä kommenttikentässä.

Mikä yhdistää autoa ja taloyhtiötä?

Liikenneturvan tutkimuksen mukaan 84 prosenttia suomalaisista myöntää suuttuneensa liikenteessä. Miksi auton metallikuoren sisällä olemme yhtäkkiä kuin painekattilassa?

Esimerkiksi kuvittelemme, että mateleva auto tukkii tien tahallaan, vaikka tosi asiassa kuski etsii oikeaa risteystä. Tai että autokoulun autoa ajava on vain niin tyhmä, ettei tajua ajaa kovempaa, vaikka oikeasti hän on ensimmäistä kertaa ratissa.

Omat virheet kuittaamme harmittomina pikkuerehdyksinä. Hups, olin ajaa jalankulkijan päälle, joka oli astumassa suojatielle. Tai hups, oli kiireessä pakko pysäköidä pyörätien päälle.

Samalla logiikalla meidän pitäisi jalankulkijoinakin raivostua, jos edellä asteleva vahingossa lentää nenälleen ja tukkii tien. Eikö kuitenkin ole tavallisempaa, että autamme kaatuneen ylös ja kysymme, sattuiko?

Jokin siinä on, että auton suojissa voi luopua normaaleista käytöstavoista. Ajoneuvothan ne siellä liikenteessä taistelevat, eivät niiden kuljettajat. Oma auto on omaa tilaa, siellä minä itse päätän. Muut ovat vain häiriöksi.

Sama psykologinen ilmiö näkyy taloyhtiöissä. Sulkeudumme omiin kuutioihimme ja samalla voimme kätevästi luopua sosiaalisista normeista, joista pidämme kasvokkain kiinni. Toisissa kuutioissa meluavat, käryjä ja hiekkaa levittelevät kasvottomat tyypit piinaavat tahallaan.

Häiriö muuttuu kuin ihmeen kaupalla kodikkuudeksi, kun on kyse tuttujen ja mukavien naapurien elonmerkeistä. Reipas koululainen saa harjoitella pianoläksynsä ja puolikuuro pappa kuunnella uutisensa.

Moni arvostaa myös yksityisyyttään ja haluaa pitää etäisyyttä naapureihin. Tällöin voi hyödyntää Liikenneturvan ohjeet: ”Jos sappi kiehahtaa, tärkeintä on pitää ulospäin näkyvä käytös järkevänä.”

Osakehuoneistorekisteri tulee, onko osakekirjojen paikka pian paperinkeräyksessä?

Osakehuoneistorekisterin on tarkoitus olla käytössä vuoden 2019 alussa. Siis minkä?

Sähköinen osakehuoneistorekisteri, joka on osa ASREK-hanketta, ei ole maallikolle todellakaan mikään helposti avautuva asia. Jos asiaan haluaa perehtyä perinpohjaisesti, tietoa ja kirjoituksia löytää muun muassa Isännöintiliiton kattavalta Osakehuoneistorekisteri-sivustolta.

Työni puolesta muotoilen päivittäin erilaisia taloyhtiömaailmaan liittyviä, usein lainsäädäntöä koskevia asioita sellaiseen muotoon, että ne aukeaisivat mahdollisimman helposti lukijoille. Tässä kirjoituksessa yritän laittaa pähkinänkuoreen sen, mitä osakehuoneistorekisteri tarkoittaa kaltaiselleni asunto-osakeyhtiön osakkaalle.

Osakehuoneistorekisteri on samantapainen kuin ajoneuvorekisteri: siihen merkitään kaikkien suomalaisten taloyhtiöiden osakehuoneistojen omistajat samaan tapaan kuin autojen omistajat ja haltijat ovat ajoneuvorekisterissä.

Lakiehdotus rekisteristä on parhaillaan lausuntokierroksella ja sen on tarkoitus olla käytössä ensi vuoden alusta lähtien, jolloin kaikki uudet asunto-osakeyhtiöt perustetaan sähköisinä. Vanhojen yhtiöiden osakeluettelot siirretään rekisteriin kolme ja puolen vuoden siirtymäajassa.

Osakehuoneistorekisteriä tulee ylläpitämään Maanmittauslaitos. Taloyhtiön hallitus vastaa siitä, että osakeluettelo siirretään osakehuoneistorekisteriin, mutta käytännössä työn tekee isännöinti.

Mielestäni on aika hurjaa, että me osakkaat olemme joutuneet odottamaan tällaista uudistusta näinkin pitkään. Jo ensiasuntoa ostaessani vuonna 2001 ihmettelin, miten suurin omaisuuteeni oli kiinni kulahtaneessa paperisessa osakekirjassa.

Kun asunnon omistaminen perustuu kohta sähköiseen omistajamerkintään, ei ole enää pelkoa paperisen osakekirjan kadottamisesta. Myös osakehuoneistojen käyttäminen panttina helpottuu, kun paperista osakekirjaa ei tarvitse siirrellä paikasta toiseen.

Auki olevia asioita on kuitenkin vielä paljon. Mietin muun muassa sitä, mitä paperisille osakekirjoille tehdään sen jälkeen, kun osakeluettelo on siirretty osakehuoneistorekisteriin. Käykö niille kuten vanhentuneille passeille, joista ainakin aikoinaan leikattiin kulma pois? Tunkevatko ihmiset niitä työpaikoillaan paperisilppuriin? Vai täyttyvätkö paperinkeräyslaatikot muutaman vuoden ajan mitätöity-leimalla varustetuista osakekirjoista?

Mikä on taloyhtiön hallituksen tärkein tehtävä?

Sunnuntaina 11.2. Helsingin Sanomissa nimetön henkilö sanoi eronneensa taloyhtiön hallituksesta, kun eläköityneen isännöitsijän tilalle valittiin uusi, epäpätevä isännöitsijä.

Tapaus osoittaa, että hallitusjäsenet eivät ymmärrä rooliaan: hallituksen tärkein tehtävä on sopivan isännöintipalvelun hankkiminen. Jos eroaa huonon isännöintipalvelun takia, se on kuin vetäisi itse maton omien jalkojensa alta. Sen sijaan hallituksen pitäisi pohtia, minkälaista isännöintipalvelua oma taloyhtiö tarvitsee.

Olen itsekin ollut parikymppisenä taloyhtiön hallituksessa ymmärtämättä yhtään, mikä roolini on. Moni asia oli rempallaan, mutta en osannut toimia, kun tiennyt tapoja tai tehtäviäni.

Olisinpa silloin tiennyt, että minun ei tarvitse hallita tekniikkaa, taloutta tai juridiikkaa. Hallitusjäsenenä minun olisi pitänyt edustaa taloyhtiön osakkaita. Heidän mielipiteensä olisi pitänyt selvittää osakaskyselyllä. Sen avulla päätöksenteko ja isännöintipalvelun hankinta olisi sujunut paremmin.

Myös osakkaiden täytyy ymmärtää roolinsa: he valitsevat tai muodostavat hallituksen. Monien hallitusten toiminta on halvaantunutta esimerkiksi siksi, että jäsenet eivät osaa käyttää sähköpostia. Miten viestintä, päätöksenteko ja yhteistyö isännöinnin kanssa voi silloin toimia nykyaikaisesti?

Menkää yhtiökokouksiin valitsemaan taloyhtiöillenne kehityshaluiset ja eteenpäin katsovat hallitukset.