Taloyhtiö voi olla asukkaan valmentaja

Patteri hohkaa, suihkuaika venyy ja sähköä riittää kaikkiin mahdollisiin härveleihin. WWF:n mukaan me suomalaiset kulutimme jo huhtikuussa osamme vuosittaisista luonnonvaroistamme. Ylikulutuksen suurimpia syitä ovat asumiseen ja liikkumiseen käytetty energia sekä ruuantuotanto.

Tuhlailevan elämäntapansa tiedostaa kiusallisen hyvin. Silti muutoksen tekeminen on äärimmäisen vaikeaa. Olenkin sitä mieltä, että on epärealistista kuvitella, että jokainen meistä alkaisi nuukailemaan ihan itse. Edes rahan säästö ei välttämättä ratkaise ongelmaa – kuten terveyden säilyttäminen ei ratkaise sitä, että tekisimme terveyttä edistäviä valintoja. Helppous ja mukavuus ratkaisevat.

Kodin ihannelämpötilana pidetään 21 astetta.

Avuksi tarvitaan isompia tekijöitä. Ja taloyhtiöissä asuvat ovat jälleen etulyöntiasemassa.

Personal trainer -ystävälläni on tapana sanoa asiakkailleen, että hän ei voi tehdä töitä tämän puolesta, vaan voi ainoastaan antaa työkalut. Taloyhtiö sen sijaan voi toimia asukkaan puolesta kuin unelmavalmentaja: Kun ratkaisut ja teot tehdään taloyhtiön tasolla, asukkaalle koituva energialasku kevenee kuin itsestään.

Isännöinnin rooli on merkittävä. Isännöinti seuraa taloyhtiön energiankulutusta ja ehdottaa toimenpiteitä sen parantamiseksi. Kulutuksen vähentämistä ei tehdä kituuttamalla ja kärsimällä, vaan kulutusta voidaan kutistaa samalla kun asumismukavuus kohenee.

Toki asukkaiden omatkin toimet vaikuttavat. Autoni antaa jo välitöntä palautetta siitä, miten ajotapani vaikuttaa bensan kulutukseen. Samanlaisten sovellusten avulla pieniä päätöksiä olisi motivoivampaa tehdä kotioloissakin. Esimerkiksi sähkön ja veden käyttöä olisi kiva tarkkailla reaaliajassa.

Uusi puheenjohtaja ihan pihalla

Olen uuden taloyhtiömme ensimmäinen puheenjohtaja. Isännöintiyritys on valittu, ja nyt haluan tietää, mikä kenenkin rooli on.

Kesällä olin isännöintiä ostamassa, ensimmäistä kertaa uudistalon tulevana hallituksen puheenjohtajana. Ajatukseni tästä kirjoitin Kotitalo-lehteen.

Nyt on vuorossa seuraava vaihe: Miten toimin isännöinnin kanssa, mikä on kenenkin rooli ja vastuu? Tuntuu vielä paljon suuremmalta tehtävältä kuin edellinen. Miten tarttuisin asiaan?

Teimme alan normiin nähden käsittääkseni edistyksellisen sopimuksen, jossa on mukana tarkkoja palvelukuvauksia. Mutta rooleja siinä ei oltu määritelty. Miksei? En minä hallituksen puheenjohtajana voi tietää, miten toimitaan. Isännöinnin pitää määritellä toimintatavat ja pelisäännöt. Se on minusta osa tuotetta.

Kaksi asiaa minua mietityttää eniten. Ensimmäinen ovat kokoukset. Kuka kutsuu koolle, kuinka usein on tarpeen, mitä asioita käsitellään? Entä voidaanko kokoontua ilman isännöitsijää?

En osaa, tunnustan. Kokonaisuus on hukassa, ja minusta isännöitsijän pitää kantaa huolta niin kuin sloganissaan lupasi. Minä haluan päästä helpolla enkä murehtia näitä. Arki on muutenkin niin hektistä, en pysty.

Vaikka meillä hallituksen jäsenillä on osaamista monista asioista, emme ole kiinteistönpidon ammattilaisia. Miksi siis edes voisimme kokoontua ilman isännöitsijää? Kai hän aina tekee meille päätösesitykset ja hoitaa sitten asiat? Näin ajattelen.

Toiseksi päätösvaltuudet mietityttävät. Mistä saan päättää? Mistä isännöitsijä saa päättää? Pitääkö minun hyväksyä, mitä isännöinti tekee, vai voinko luottaa sen osaavan itse huolehtia kaikesta? Kai jossain määritellään eurorajat valtuuksille?

Ajatukseni ovat täynnä kysymyksiä. Pääni on sekaisin. Logiikallani nämä aloittelevan puheenjohtajan ongelmat ja kysymykset tulisi ehdottomasti olla määriteltynä joko isännöintisopimuksen palvelukuvauksissa tai muuten isännöinnin toimesta. Minulle kelpaa lähes kaikki, kunhan tiedän, miten homma menee.

Toki minua hirvittää, mitä osakkaat sanovat, jos homma ei toimikaan. Juridista vastuuta en pelkää, mutta vastaan teoistani ja isännöinnistä muille osakkaille.

Pihistely tulee kalliiksi – satatonnia voi mennä hetkenä minä hyvänsä

Ihmisen perusluonteessa on muutama järjetön piirre, kun puhutaan rahankäytöstä.

Ensinnäkin ostamme mitä sattuu, kunhan kolme saa kympillä.

Toiseksi meitä vaivaa mulle-kaikki-heti-nyt-ajattelu. Suunnittelemme raha-asioita mieluiten viikko- tai kuukausitasolla, ja rahat riittävät nippa nappa seuraavaan palkkapäivään. Talon korjauksista puhuttaessa kiinnostaa vain niiden vaikutus vastikkeeseen nyt ja heti.

Kolmanneksi meidän on vaikea hahmottaa suuria rahasummia. On paljon yksinkertaisempaa pihtailla kaupan kassalla 20 sentin muovipussista kuin pohtia, miten vaalisi parhaiten 250 000 euron omaisuuttaan. Pahvilaatikoiden taittelusta pahviroskikseen käydään yhtiökokouksessa paljon intohimoisempaa keskustelua kuin miljoonalainasta.

Kannattaa malttaa mielensä, vaihtaa lyhyt tähtäin pidempään ja kiinnostua omaisuutensa arvosta. (Se voi olla vastoin luonnetta, mutta silti.)

Kun alelaarivietti iskee isännöintimarkkinoilla, ei ole mitään järkeä rynnätä suin päin ostoksille. Kannattaa katsoa, mitä on myynnissä. Kannattaa pohtia, vastaavatko isännöinnin tarjoamat palvelut oman taloyhtiön tarpeita.

Mitä jos vain harjoittelisi tähyilemään hyvän matkan päähän, kun talon kunnossapidosta puhutaan? Antaisi isännöinnin laatia strategian, jonka mukaan sitten edettäisiin? Näin ei ainakaan ajauduttaisi tilanteisiin, joissa pieni, helposti ja halvalla korjattavissa ollut vika pääsikin vähän paisumaan.

Kun tekisi mieli pyöritellä vain pikkurahoja, on syytä palauttaa mieleen, kuinka paljon rahaa asunnossa on kiinni. Ei voi olla yhdentekevää, mitä varoille vuosien varrella tapahtuu. Senttipelureiden taloyhtiössä säästetään satanen juuri nyt, mutta menetetään satatonnia hetkenä minä hyvänsä.

Diginimmari, sinua odotetaan!

Jokainen hallituksessa istunut tunnistanee tilanteen, jossa uuden kokouksen alkaessa allekirjoitetaan edellisen kokouksen pöytäkirjat. Joku, jonka allekirjoitusta kaivataan, puuttuu paikalta. Pöytäkirja jää isännöitsijälle odottamaan seuraavaa kohtaamista. Jos on vähän kiire, paperit laitetaan postiin. Jos on vielä kiireempi, lähetti vie ja tuo. Nimi saadaan kyllä paperiin, mutta helpomminkin se voisi käydä.

Tapasin Nordean ja Isännöintiliiton järjestämässä tilaisuudessa useita sähköisen allekirjoittamisen palveluntarjoajia. Keskustelujen pohjalta sain vaikutelman, että pankkimaailma alkaa vihdoin olla valmis käyttämään sähköistä allekirjoittamista esimerkiksi asuntokaupassa. Ihan pian se leviää asunto-osakeyhtiöissä myös muihin tarkoituksiin.

Ehkä suurin jarruttaja on tällä hetkellä Mr. Muutosvastarinta. Se elää meissä jokaisessa ja nostaa päätään, kun pitäisi tehdä jotakin toisin kuin ennen. Sähköisen allekirjoituksen hidastamisessa Mr. on toistaiseksi onnistunut: osakkaat allekirjoittavat dokumentteja sähköisesti vain harvoissa taloyhtiöissä.

Muutosvastarinnan herralle kuitenkin tiedoksi: ne osakkaat, jotka ovat kokeilleet tätä kerran, eivät palaa enää vanhaan malliin. Se taitaa siis toteuttaa tarkoitustaan: tehostaa ja helpottaa asumisen arkea.

Joten, sähköinen allekirjoitus, tervetuloa elämäämme. Olemme odottaneet sinua!